Eilen oli semmonen ryydytys, että kelasin oikeesti kaks kertaa, että vittu kun olisin vaan kotona Helsingissä... Huomaa kyl, että kunto ei enää oo samaa mitä se oli vielä ennen kuin mittariin tuli tasan 19,5vee (Enhän oo ainoo, jolle on käyny näin? Ainaki pari frendii on myöntäny, että maagisesti juuri ennen ku täytti 20, darrat alko olee megalomaanisia entisten lempeitten darralagien sijaan). Hengattiin koko päivä Raksun ja Petun kanssa ja oli iha sika kivaa :) Onneks oli kaks epädarrasta niin niitten kaa löpisy piti pahimmat ryydytykset loitolla.
Oltiin käväsee Jassunkaa nettikahvilassa ja piti nähä Raksu ja Petu meijän hotellilla yheltä, mut tietty myöhästyttiin. Raksu oli jättäny meijän oveen sellasen söpön lapun :D Bongattiin ne sit niitten hotlalt ja lähettii rannalle, koska siin meijän kolmen päivän dokailun darra state of mindis ei pystyny oikeen muuhun. Käytii kans safkaa hyvää mättöö (tosin tuli myöhemmin vähä paha olo ja piti käydä laattaa..) ja puhuttii aika diippei ja överei asioita. Yhes vaihees tuli sellanen "oh god, oispa läppä, jos joku suomalainen istuis meijän takana" -fiilis :D Leikittiin myös Raksun vedenalaisella kameralal tovi ja melkeen hukuttiin altaaseen, koska naurettiin niin paljon :D
Mitäs muuta.. Niin no, buukattiin meille lippu Kutalt Padang Baihin. OIS KYL VAAN PITÄNY OTTAA SE BUSSI. Se ois ollu 10 000 rps (alle euron) halvempi, mut oltii niin ryydyksis ettei jaksettu alkaa ettii sitä bussiasemaa... WELL. Ois pitäny.. Istuttiin tänään nimittäin joku 5 tuntii meijän turistibussin vai minkälie kyydis. Vitutti aika snadisti ku pyörittii sil autol ympyrää Kutal _PUOLTOISTA TUNTIA_ hakien kaikkii muit ihmisii niitten hotelleilt.. Ainiin, ja ton kyydin järkkääjät kans unohti mainita, että ne ajais Ubudin kautta eikä suoraan Padang Baihin.
No, kaikki hyvin ja päästiin viimein tänne. Oli kyl ihanaa huomaa, miten fiilikset muuttu ihan kokonaan ku ajettiin kaueammaks Kutalta. Maisemat alko muistuttaa sitä todellista Balia (riisipeltoo, sademetsää, vuoria) ja alko olee yhä vähemmän ikävä kaikkee sitä hälinää ja niit kuumia Ausseja.
Too bad vaan, että kun tänne saavuttiin viideltä, meille sanottiin, ettei enää lähtis botskeja Lombokiin. Me siis oltiin kelattu, että otettas sellanen slow boat (35 000 rps) Lemuriin, Lombokiin ja sit jollain autokyydil siitä en-muista-nyt-nimeä -mestaan ja siit otettas public ferry Gileille (10 000 rps). Eli olis ollu aikkka halpa. Mut toi ei ollu enää mahdollista tänään. Vissiin siks, ettei ne haluu kauheesti kyyditä jengii pimeellä ja pimeähän täällä tulee jo puol 7 (niinku Aussieski).
Ei sit yhtään huvittanu lähtee viettää mahdollisesti 10 tuntia huomenna reissussa MUN SYNTTÄREILLÄ, niin otettii vaan huomiseks se fast boat, joka menee 1h 15min suoraan Gili Trawanganille. Nojoo, olihan se kallis, 250 000 rps, mut eipä hirveesti kiinnosta tuhlailla 10x tuntimääriä, kun sitä aikaa muutenkin on niin rajallisesti. Katotaan muuten, kehitänkö huomenna ikäkriisin. Oon kyl jo kuumotellu viimiset kaks kuukautta tota ikääntymistä, mutta nooo.. ehkä Gilin valkoset hiekat saa mut unohtamaan ikääntymiseni ;)
Tääl Padang Bailla on muuten meijän kaipaamaa backpacker-meininkiä ja puhuttiin yhen englantilaisen pariskunnan kanssa Gileistä. Ne sano, että ne aikoo mennä sinne vast UV:n jälkeen, koska siellä ei olenkaan tilaa hostelleis/hotelleis. Kuuleman kaikki lounarin mestat soitettu läpi ja hostelwordski koluttu läpi. NOOOH, me silti mennään, a bit of adventure hey ;) Kaikki kuiteski aina järkkääntyy. Tai voidaan maksaa jollekki Gililäiselle, että voidaan maksaa sen lattialla. Onhan meillä makuupussit. Tai, sit vaa pokataan jotkut miehet ja nukutaan niitten sängys.
PS. Tää on sulle Meri:
(c) Jasmine FärlingPPS: SORRY SEAN FOR POSTING IN FINNISH AGAIN :D
2 kommenttia: