Luovasti ylikierroksilla

Kuten edellisessä merkinnässä kirjoittelinkin, mulla on ollut "pieni" koti-ikävä. Mulla on ollut huonoja kuin hyviä päiviä, ja fiilis on myötäillyt sellaisen perus bipolar disorderiläisen elämän vuoristorataa. Esim. keskiviikkona mulla oli suhteellisen hyvä olo, kun taas eilen aamusta alkuiltaan oli ihan saakelin paska olo ja harkitsin, että pitäskö lähteä kotiin (en tietenkään halunnut tehdä mitään hätäisiä päätöksiä, sillä vaakalaudalla on aika helvetisti mm. kaksois- kuin myös ihan Suomen puolen tutkintoni.. ja mites Kelan opintorahojen palautusten kanssa..?). Kuitenkin tiedostin, että tänne olen halunnut syystä; saan kaksoistutkinnon, (täten) erotun työnhakuprosessissa ja opin kielen. Suomessa kokonaan suoritettavan International Business Logistics -tutkinnon sijasta saan European Management (tradenomin)tutkinnon ja Universidad de Europeasta vieläpä kandin (Bachelor of Business Administration) - siis siitä hyvästä, että 'opiskelen' kolmannen vuoden Madridissa! Logistiikan tutkinnolla (se olisi siis ainoa [englannin kielen] vaihtoehto, jos haluaisin lähteä Suomeen kesken kaiken ja vaihtaa tutkintoa) en tee mitään, sillä se ei aja yhtään niitä tavotteita eteen päin, joita haluan saavuttaa. Johtamisen ja hallinnon tutkinto taas vastaa itseäni kiinnostavaa tapahtumatuotannon alan tutkintoa ja tapahtuman järjestämiseen tarvittavia skillejä, sillä onhan meidän linja pitkälti projektisuunnitellua ja -hallintoa kuin myös (event) managementiä.

Indian Summer 1.10.2013

Sain itseni ylös kuopasta vasta, kun mun brother from another mother (you know who you are!) osasi sanoa mulle oikeat sanat - ja ei jumalauta oikeesti mä oon ollut sen jälkeen hyvällä tuulella (eli eilisestä [24.10.] illasta lähtien :D) ! Mä oon voinut nyt paljon paremmin, kun oon saanut asioita hieman eri perspektiiviin ja katsonut asioita hieman positiivisemmin (the key is not to look at the whole eight months but to break it apart to tinier bits ! Eli niihin aikoihin, kun en ole Suomessa - ja ne välit on naurettavan lyhyitä! Tuun käymään Suomessa kuukauden välein !).

Drafting of Wyanet

Ja nyt asiaan, miksi aloin kirjoittamaan tätä tekstiä niin järisyttävän onnellisesti (bipolar..): Olen tajunnut, että vaikka tästä pakosti tulee varmaan rankkaa (kun on se parempi puolisko kaukana) niin mun pitää katsoa tän vaihtovuoden positiivisia puolia; mullahan on kokonainen vuosi itseni kehittämiselle! Mulla on nimittäin nyt niiiiiiin vähän koulua (helloo kaksi kurssia..), että voin vaikka JOKA PÄIVÄ taiteilla, opiskella itselleni kiinnostavia asioita, katsoa dokkareita ja lukea kirjoja ! Toki pitäs myös varmaan niihin ihmisiinkin tutustua kuin myös Madridiin, mutta en ota siitä stressiä enkä ala nyt pakottamaan itseäni tekemään mitään, kun mulla on maailman suurin draivi päällä kehittyä niin luovasti, henkisesti kuin älyllisestikin (niin, koska asioitahan voi opiskella koulun ulkopuolellakin ja aivan jotain muuta kuin sitä production function shaizea).

Wyanet - The One Who's Beauty is Legend 22.10.2013

Mä oon nimittäin taiteillu täällä vaikka kuinka! Ei ees kaksi kuukautta täynnä ja mulla on menossa jo kolmas taideprojekti - ja idiksiä riittää! Oon istunut paljon enemmän kotona piirtämässä, kun baarissa bissellä :') Opiskelin tossa äsken vähän taidetekniikoita ja himoitsen koko ajan oppia uutta ja olenkin alkanut challengaamaan itseäni luovasti - olen yrittänyt asettaa itseäni oman comfort zoneni ulkopuolelle piirtäessäni ja kokeillut uusia juttuja taideprojekteissani. Oon ihan hiton innostunut ja iloinen tästä! Himoittaa oppia teknisesti paremmaksi ja oppia uusia tekniikoita. Tajusin nimittäin, että ainahan mulle jotain hihaan tarttui, kun kävin pienenä taiteilutunneilla. Hokaamalla, kuinka jonkin asian voi tehdä teknisesti erilailla ja näkemällä eri tekniikoita kehittyy paremmaksi piirtäjäksi/maalaajaksi/taiteilijaksi. Harkitisin, että voisi olla ihan hyvä mennä piirtämään alastonmalleja, jotta käsittäisi paremmin ihmisen anatomiaa/fysionomiaa (onkohan tää nyt mun hakema sana, yritin pähkäillä, mut tajuutte varmaan mitä tää puol-MaMu meinaa!) ja sitä, kuinka keho, lihasten varjot ja raajojen asennot muuttuvat - ja osata piirtää tätä kaikkea paremmin.

En oikein tykkää julkasta keskeneräisiä teoksia, mutta tässä tän hetkinen projekti: Ivy

Mä meen nyt jatkamaan piirtämistä, koska mulla on aivan törkee inspis, mut halusin viel sanoo, että opin tossa äsken uusia juttuja Photarissa! Kuinka siistiiiii :)

PS. Tässä teille vaihtoehtoinen perjantai - muut on dokaamassa :D Erakko-Sandra, ihan sama :D
PPS. Kuvituksena teille mun tän Madrid ajan tekeleitä. Jos kiinnostaa nähdä mitä muuta olen tehnyt, niin klikkaa tästä. En ole todellakaan jaksanut uploadaa kaikkea. Myös valokuvasivulleni pääsee tästä.
PPS. Ja sitä fysionomiaa/anatomiaa haluaisin juuri oppia, koska en ole todellakaan tyytyväinen ton Wyanet-piirroksen kehon rakenteeseen (unohdin jopa peukut kädestä! :D)

Homesick Lullaby

Mulla on varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni koti-ikävä. Ei kiinnostais tippaakaan olla täällä ja tuli niin paha olo, kun ajattelin kauanko joudun vielä olemaan täällä saatanan Madridissa, että alko itkettää. Joo. Tiedän, että tuun varmaan kuukauden välein käymään Suomessa ja että mun pitäisi olla tosi iloinen tästä mahdollisuudesta Espanjassa, mutta kun tällä hetkellä ei vaan mikään inspaa. Ja tiedän Laura-serkkuni käyttäytymistä Ausseissa vierestä seuranneena, että kyse ei ole epäkiitollisuudesta vain silkasta koti-ikävästä. Mulla on ihan jäätävä koti-ikävä. Tällä hetkellä tekisi tasan tarkkaan mieli vain piileskellä sängyssä. Ei inspaa mikään ja vielä vähiten uusiin ihmisiin tutustuminen. En vain yhtään halua. Tiedän, että kuulostan niin joltain angstiteiniltä, mutta en mä tiiä... yritin psyykata itseäni paluumatkalla (sillä viikon Suomessa ollessani oli vain niin semmoinen "vittu ku ei ginostais" -olo) innostumaan Madridista miettimällä, että opin puhumaan Espanjaa ja saan tästä vuodesta kaksoistutkinnon, mutta eilen, kun taksi kurvasi tutulle "koti"tielle, ainoa mikä juolahti mieleeni oli ajatus "voi vittu mä oon taas täällä". Mä olen taas täällä tappamassa aikaa, että pääsisin Suomeen. Ja tiedän, että osittain tää johtuu vain siitä niin perus-syystä, että mulla Suomessa poikaystävä, johon olen ihan rakastunutpakastunut ja jota kaipaan, mutta kun tällä hetkellä tää mun angsti ei johdu edes siitä ikävästä tätä henkilöä kohtaan, vain siitä tunteesta, etten halua olla täällä. En vain osaa nauttia tästä ajasta, kun koko ajan kaipaan jonnekin muualle.

Mua hajottaa, että mun pitäis olla täällä kesäkuun loppuun asti.

Vittu kuinka tukahduttavaa. Hajottaa odottaa kuin kuuta nousevaa 16. marraskuuta, että pääsee taas Suomeen - ja näkee toista vain parin päivän ajan, ennen kuin joutuu taas palaamaan tänne tappamaan aikaa seuraavaan lentokertaan saakka.

Ei helvetti, että tuntuu raskaalta.

Enkä mä viiti tästä täällä oikein puhua kellekään, koska olen ilmeisesti mä vaan kiukuttelen jengin mielestä. Mutta kun asia ei ole niin. En mä todellakaan nauti tästä, että mulla on tämmönen fiilis.

Ihan vitun naurettavaa. Sandra, maailmaamatkannut reppureissaaja kärsii nyt sitten koti-ikävästä.

Kai se on vain vähän kateltava mikä olo. Kateltava, että mihin suuntaan tää fiilis kehittyy. Tapettava taas lisää aikaa, ja katsottava, josko ois parempi olo. Jos ei, niin sit en tiiä mitä teen. Ainahan noita vaihtoehtoja on.

...

Mama I'm coming Home...

Oon junas matkalla Marrakeshistä Casablancaan ja voin vain todeta, että oon niin valmis tulemaan kotiin.

Tän vikan kuukauden aikana en oo oikein pystynyt nauttimaan mistään, koska mulla on ollut meneillään kaikkee shaizee ja oon vaan laskenut tunteja kotiin paluun.

Eilen kun lähettiin Tamraghtista ajamaan taksilla Agadiriin, josta otettiin kolme tuntia kestävä bussimatka Marrakeshiin, en tiennyt, kuinka tuun jaksaa vielä kaksi päivää, että pääsen Helsinkiin.

Oon vaan niin onnellinen, että nään huomenna mun perheen ja myös rakas Mikko, yksi parhaista ystävistäni tulee mua vastaan kentälle ja meille... aaaa olisinpa jo Helsinki-Vantaan lentokentällä...

Nyt ymmärrän TÄYSIN, mistä serkkuni Laura puhui vikana Aussi-viikkona: "You just feel like you're wasting time. You've seen all you want to and you don't wanna take no more fucking pictures. You just wanna go home. But you've still got some time to kill." Melaniekin kertoi, että kun se oli porukoittensa kanssa Australian jälkeen Thaimaassa kolme viikkoa, että "I just couldn't enjoy it the same way anymore".

K-O-T-I-I-N .


P.S Älkää ymmärtäkö väärin. Tietenkin olen iloinen tästä reissusta ja on ollut kivaa. Mutta olosuhteet tän viimisen kuukauden aikana on  ollut mitä on ollut, minkä vuoksi kotiin palaaminen on ainoa järkevä vaihtoehto.