Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotona. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotona. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Paras huijaus koskaan ♥

Viimeksi, kun teille kirjoittelin oli 20. joulukuuta, olin lähdössä kentälle ja odottelin kotiin pääsyä, vaikka suunitelmat eivät olletkaan menneet kuten olisin toivonut - haaveet yhteisestä joulusta, mun synttäreistä ja uudesta vuodesta kaatuivat siihen, kun intissä olevalle poikaystävälle ilmoitettiin, ettei lomia myönnetäkkään. Kun vihdoin saavuin Helsinki-Vantaalle ja sain matkalaukkuni - tajusin, ettei vastassa oliski kuin vain perheeni, enkä tulisi näkemään edelleenkään miestä ja iski karvas pettymys. Sain oikeesti hokea itselleni ja purra huultani, etten olisi alkanut itkemään ja näyttänyt niin pettyneeltä...Mutta kappas vain....



 It was all a scheme...! Ja maailman ihanin huijaus se! Oikeesti vaikka itkin ennen tätä kaks päivää putkeen pettyneenä, että joutuisin viettämänä kauan odotettua joulua yksin ilman miestä, niin ei saatana - mikään ei voittanut tätä fiilistä kun bongasin miehen kentältä mun broidin, äitin ja broidin tyttöystävän viereltä ♥

Huomaatte varmaan, kuinka alakuloiselta näytän jo tulessani matkatavara-aulan ovista ulos? No siinä se minä yritän olla näyttämättä pettyneeltä, koska tiesin, etten tulis näkemänä miestä mua vastassa :D Ekan kerran kun näin miehen, niin en edes rekisteröinyt sen kasvoja - bongasin heti vaan broidin ja sen jälkeen sekunnin hitaalla syttymisellä mun aivot tajus, että ei hitto - näinkö mä tossa juuri ihan hiton tutun virneen!

Tosta videolta myös kuuluu mun yllättynyt "huokaisu" tai äänähdys, kun tajuan tilanteen ja että mieshän se siellä mua vastassa odottaa... Olin sen verran shokissa ja hämilläni, että onnenkyyneleet poskillani  hipsuttelen aivan kuin autopilotin ohjaamana mieheni syliin.. Mieli meni jotenki niin blancoksi, että en osanut oikein reagoida muuten kuin itkemällä ja kävelemällä aivan shokissa. Onneksi sentään jalat toimivat :)

Kaikista hauskinta oli se, että olin koneessa kerran miettinyt, että mitä jos se mies vaan huijas ja se tuliski mua vastaan (lähinnä halusin vain elätellä toivoa) mutta hylkäsin ajatuksen, koska tiesin, ettei mies itkettäis mua kahta päivää putkeen (jälkikäteen kun kysyin asiasta niin herralla oli ihan hullut omatunnontuskat kattoa mun itkua Skypessä/Whatsappissa.."en mä yhtään osannu arvaa, ett reagoisit niin ja niin voimakkaasti!" "MITEN sä ett voinu osaa ottaa tota?! Sä tiiät minkälainen mä oon :DD") ja muutenkin olin jo aiemmin edellisellä reissulla elätellyt niin paljon toivoa, että mies olisi huijannut mua, (että on vartiossa eikä voida nähdä kuin vasta seuraavan viikonloppuna), että viimisen puoli tuntia lentoaikaa uskoin aivan tosissaan omaa mindfuckiani niin paljon, että petyin aika kauheasti sitten kentällä, kun ei se mies ollutkaan vastassa :D

Mutta siis aivan hiton ihana ylläri. Itkin onnen kyyneleitä ja automatka tuntui siltä, ettei mikään voisi olla paremmin. ♥Muru.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Suomi Kaipailun TOP 3



Pyysin erästä Jenkkilässä vaihdossa olevaa hyvää ystävääni listaamaan hänen
TOP 3-asiaa, joita hän kaipaa Suomesta. 
Perhettä/kavereita/Elmo-koiraa ei listalle saanut pistää.

vinski says:
1. Sauna
2. Paikat (Helsinki/Okolo-kulaksgatan -Tampere/Ristinarkuntie - iha vaa hoods)
3. Suomalai eväät (Irtokarkki, puolukkahillo, maksalaatiko, veriletut....) +suomalai jääkaapi sisältö.

Muistan itse sen, että 3 kuukauden pelkästään hiilihydraattipitoisen ruokavalion jälkeen ikävöin kovasti terveellisiä ruokia, joita minun oli tapana aina syödä Suomessa ollessani. Ruisleipää, raejuustoa sekä luonnonjugurttia, jossa on lisänä pakastemarjoja. Odotin myös kovasti kauniita lumikinoksia ja upeaa talvelle ominaista punaista taivasta. Ystävääni Vilmaa mukaillen kaipailin sydäntä lähellä olevaa, ihanaa, suurenmoista Helsinkiä sekä kaikista parhainta omaa sänkyä sekä huonetta, jota ei joudu jakamaan seitsemän muun henkilön kanssa.

En muista kaipasinko muuta tuon listan + perheen sekä läheisten lisäksi. Mutta sen tiedän, että en malttanut odottaa, että ei tarvitsi enää syödä samaa ruokaa päivästä toiseen - erilaisia variaatioita pasta/nuudeli+tonnikala+tomaattikastikkeesta nimittäin. Olin myös henkisesti kuin fyysisesti loppu siitä kaikesta dokaamisesta. Voin myöntää, monen backpackerin tapaan lähti homma vähän käsistä viimeisenä kuukautena Australiassa. Vaikka ei olisi halunnut juoda, niin on se kumma niin pirun vaikeeta, kun kaikki muutkin juo joka ilta... Onneksi sentään Marokossa olin selvin päin koko kuukauden (ellei illallisen kanssa otettun parin punaviinilasillisen tuomaa hiprakkaa eikä Samin tarjoamaa Australia Day -viskihömpyjä lasketa).

Silti, ai vitsi että tuntuu hyvältä olla kotona :)

Ja kaiken lisäksi, olen laihtunut 2kg kahdessa viikossa, vaikka en ole ollut edes minkäänlaisella laihdutuskuurilla! Lihoin siis 6kg neljän kuukauden matkan aikana, mikä ei ole ihme :D