torstai 29. joulukuuta 2011

More Near Death Experiences

I was gonna post a loooong entry on Gili Trawangan (where we are at) BUT as I just got two electric shocks with my charger plugged in and my battery is gonna die, I'll leave that to another day.

BUT - The gilis - gorgeous and we are having a good time with amazing people :) Stay tuned.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Padang Bai

Bileet! Päästiin lähtemään vihdoinkin Kutalta!



Eilen oli semmonen ryydytys, että kelasin oikeesti kaks kertaa, että vittu kun olisin vaan kotona Helsingissä... Huomaa kyl, että kunto ei enää oo samaa mitä se oli vielä ennen kuin mittariin tuli tasan 19,5vee (Enhän oo ainoo, jolle on käyny näin? Ainaki pari frendii on myöntäny, että maagisesti juuri ennen ku täytti 20, darrat alko olee megalomaanisia entisten lempeitten darralagien sijaan). Hengattiin koko päivä Raksun ja Petun kanssa ja oli iha sika kivaa :) Onneks oli kaks epädarrasta niin niitten kaa löpisy piti pahimmat ryydytykset loitolla.



Oltiin käväsee Jassunkaa nettikahvilassa ja piti nähä Raksu ja Petu meijän hotellilla yheltä, mut tietty myöhästyttiin. Raksu oli jättäny meijän oveen sellasen söpön lapun :D Bongattiin ne sit niitten hotlalt ja lähettii rannalle, koska siin meijän kolmen päivän dokailun darra state of mindis ei pystyny oikeen muuhun. Käytii kans safkaa hyvää mättöö (tosin tuli myöhemmin vähä paha olo ja piti käydä laattaa..) ja puhuttii aika diippei ja överei asioita. Yhes vaihees tuli sellanen "oh god, oispa läppä, jos joku suomalainen istuis meijän takana" -fiilis :D Leikittiin myös Raksun vedenalaisella kameralal tovi ja melkeen hukuttiin altaaseen, koska naurettiin niin paljon :D



Mitäs muuta.. Niin no, buukattiin meille lippu Kutalt Padang Baihin. OIS KYL VAAN PITÄNY OTTAA SE BUSSI. Se ois ollu 10 000 rps (alle euron) halvempi, mut oltii niin ryydyksis ettei jaksettu alkaa ettii sitä bussiasemaa... WELL. Ois pitäny.. Istuttiin tänään nimittäin joku 5 tuntii meijän turistibussin vai minkälie kyydis. Vitutti aika snadisti ku pyörittii sil autol ympyrää Kutal _PUOLTOISTA TUNTIA_ hakien kaikkii muit ihmisii niitten hotelleilt.. Ainiin, ja ton kyydin järkkääjät kans unohti mainita, että ne ajais Ubudin kautta eikä suoraan Padang Baihin.



No, kaikki hyvin ja päästiin viimein tänne. Oli kyl ihanaa huomaa, miten fiilikset muuttu ihan kokonaan ku ajettiin kaueammaks Kutalta. Maisemat alko muistuttaa sitä todellista Balia (riisipeltoo, sademetsää, vuoria) ja alko olee yhä vähemmän ikävä kaikkee sitä hälinää ja niit kuumia Ausseja.



Too bad vaan, että kun tänne saavuttiin viideltä, meille sanottiin, ettei enää lähtis botskeja Lombokiin. Me siis oltiin kelattu, että otettas sellanen slow boat (35 000 rps) Lemuriin, Lombokiin ja sit jollain autokyydil siitä en-muista-nyt-nimeä -mestaan ja siit otettas public ferry Gileille (10 000 rps). Eli olis ollu aikkka halpa. Mut toi ei ollu enää mahdollista tänään. Vissiin siks, ettei ne haluu kauheesti kyyditä jengii pimeellä ja pimeähän täällä tulee jo puol 7 (niinku Aussieski).



Ei sit yhtään huvittanu lähtee viettää mahdollisesti 10 tuntia huomenna reissussa MUN SYNTTÄREILLÄ, niin otettii vaan huomiseks se fast boat, joka menee 1h 15min suoraan Gili Trawanganille. Nojoo, olihan se kallis, 250 000 rps, mut eipä hirveesti kiinnosta tuhlailla 10x tuntimääriä, kun sitä aikaa muutenkin on niin rajallisesti. Katotaan muuten, kehitänkö huomenna ikäkriisin. Oon kyl jo kuumotellu viimiset kaks kuukautta tota ikääntymistä, mutta nooo.. ehkä Gilin valkoset hiekat saa mut unohtamaan ikääntymiseni ;)



Tääl Padang Bailla on muuten meijän kaipaamaa backpacker-meininkiä ja puhuttiin yhen englantilaisen pariskunnan kanssa Gileistä. Ne sano, että ne aikoo mennä sinne vast UV:n jälkeen, koska siellä ei olenkaan tilaa hostelleis/hotelleis. Kuuleman kaikki lounarin mestat soitettu läpi ja hostelwordski koluttu läpi. NOOOH, me silti mennään, a bit of adventure hey ;) Kaikki kuiteski aina järkkääntyy. Tai voidaan maksaa jollekki Gililäiselle, että voidaan maksaa sen lattialla. Onhan meillä makuupussit. Tai, sit vaa pokataan jotkut miehet ja nukutaan niitten sängys.

PS. Tää on sulle Meri:
(c) Jasmine Färling

PPS: SORRY SEAN FOR POSTING IN FINNISH AGAIN :D

maanantai 26. joulukuuta 2011

Leikitäänkö hieman turisteja

(c) Jasmine Färling

Oltiin tossa kolmisen vai nelisen päivää sitten liftaamassa Jassunkaa. Destination oli Padang Bai (että päästäs Lombokiin siitä lautalla ja sitten Gili-saarille) but somehow we just ended up to Kuta.

Nooh, ”huomennahan on joulu, vois vaa viettää sitä Kutal menemäl ekaa kertaa ulos Balil” näin kelattiin. Well, kolme vai neljä päivää myöhemmin olemme edelleen täällä Kuta-helvetissä.



Riivaajia, rättejä, ilmasia juomia ja ihan liikaa kuumia Aussimiehiä. Vois luulla, että oltas Jassunkaa semisti taivaassa mut ei... lähinnä vaan vituttaaaaaaaa.



Käteen on jäänyt rikkinäinen digikamera (heti ekan bileillan jälkeen), aivan liian monta mustelmaa ja ruhjetta, kipeä kurkku ja käheä ääni (perus), tyhjä aurinkorasvapurkki, saastanen hotellihuone (meijän vessas ei oo ees vessapaperia, vaan homma toteutetaan huuhtemalla paikat tarpeitten jälkeen...), kadonneet flipflopit (aivan liian perus) ja sormus käteen (ei äiti, kukaan ei oo kosinu mua).



Ollaan myös hajoiltu Jassun kanssa Tom-syndroomalle. Noh, onneks on sentään yhden vokaalin ero nimeen..

Sormuksen sain ku oltiin ekana päivänä kävelemässä turde-lanea eli poppies lane II:sta (jossa meijän hotla sijaitsee) ja joku riivaaja yritti kauppaa mulle sormuksia. En ollu kiinnostunu ostamaan siltä mitään, mut sit yks laiha tatuoitu Aussi heitti, että ”come on, she hasn’t sold one thing today, the weather’s been shit” ”yeah i bet, that’s what they tell everyone”. Niinku 99,9% Kutalla lymyilevistä länkkäreistä, tää jätkä sen kavereineen oli niin turisti. Sit se heitti, että come on, se ostaa mulle sormuksen. Vähän siinä hajoilin, että jes, ei olla tunnettu ku 2 sekunttia ja jätkä on ostamassa mulle sormusta.



Nimet vaihettiin vasta, kun olin saanut sormeeni kuta-muiston. Zack ja Tim kutsu meijät ulos ja illalla lähettiin viettämään ekaa ulos menoa. Saavuttiin Alley Catiin ja voin sanoa, että olo oli snadisti jossain unessa – tää baari oli täynnä _kuumia_ Aussimiehiä. Naisia oli n. 3% baarista. Fuck yeah. Juotiin parit double doublet (vain 15 000 rps redbull vodkasta = heaven heaven) ja tajuttiin, että ehkä pitäs syödä jotain. Yritettiin keksiä joku nopee mesta syödä (ei oikee kiinnostanu syödä, haluttiin vaan hoitaa homma pois alta ja jatkaa juhlimista) ja meno meni snadisti turdemmaks, kun Zack vaati, että se ostaa meille kolmelle skootterikyydit mäkkiin, vaikka oltas ihan hyvin voitu kävellä se 5 minuutin matka.



No paskaaks siinä jos joku tarjoo. Oli ihan hauskaa, pakko myöntää. Haettiin pakolliset hampparit ja palattiin Double Doubleitten luvattuun maahan. Kyllästyttiin poikien seuraan ja feidattiin ne. Lähettiin tsekkaamaan jengin suosittelema Eikon, mut pakko kyl myöntää Meri, Alley Catissa oli paaaaaljon paremmat viiksivallut ku Eikonissa! Ku kello löi kymmenen, suunnattiin ”diskohelvettiin”, Sky Gardeniin juomaan tunniks ilmasia juomia...



Siirryttiin mun miestutkan avulla Bountyyn ja tanssittiin törkeesti. Jossain vaiheessa törmättiin taas poikiin (niitten porukka oli koostu siis varmaan 12:sta pojasta) ja feidasin tän erään mutta muutinkin siinä humalatilassa sitten mieltäni ja palasin kyseisen herran luo tanssimaan. Oon sitten kadottanu Jassun jossain vaiheessa mutta ollaanki päädytty vahingossa samoille jatkoille. Aikkka perus meininki. Ainiin, joskus keskellä yötä joku niistä poitsuista on keksiny, että olis ihan kiva sytytellä raketteja hotellihuoneessa. No kytäthän sinne on vaan tullu. Onneks indonesialaiset kytät on maailman korruptoituneimpia ja 100 000 ruplaa myöhemmin pojat pääs jatkamaan uniaan.

Päivät onki sit kulunu samaan malliin joka päivä. Kutal ei oo mitääääääään tekemistä, niin en oo oikein varma mitä ollaan tehty joka päivä kello seitsemään asti, jolloin voi alkaa taas hieman laittautumaan... Pakko vaan myöntää, että illat on saanu vaan lisää käänteitä.



Jouluaattona Raksu ja sen jätkä tuli Kutalle ja mentiin Raksunkaa ulos. Vedettiin perus Alley Cat (Double Double), Eikon (se oli ihan tyhjä!), Sky Garden (tunnin ilmaset juomat) ja Bounty. Ollaan sit oltu aika humalassa ja oon päättänyt, ett nyt on pakko tehdä vesitankkaus tai menee ilta ihan ohi. Ollaan suunnattu varmaan seitsemään eri Minimarkettiin (miksi?), jossa ollaan mm. opeteltu lisää Indonesian alkeita (Selamat harinatal = merry christmas), leikitty hippaa kaupan työntekijöiden kanssa (miksi???) ja menty riehumaan nettikahvilaan, jossa Jassu on lisännyt itsensä jokun random balilaisen jäbän Facebook accountilla kaveriksi (jooo-o). Ollaan sitten keksitty, että halutaan nähdä pojat ja menty tosi ovelasti niitten luksus hotellin pooliin uimaan. Katottiin hieman drinkkilistaa, mutta päätetiin, että uidaan vaan altaassa niin kauan, kunnes joku meidät heittää ulos, koska drinkit on vähän liian suolaisen hintasia meidän budjettiin...



Aamulla ei sitten olla löydetty mun fläbäreitä ja oon ostanu heti ekalta kojulta uudet. Ollaan menty sit kolmistaan jassun ja raksun kanssa jumittamaan rannalle (joka on ihan kauhee ja likanen) ja kolme viiskybästä Aussimiestä on kutsunu meidät syömään niitten joulupäivällistä siinä rannalla. Chilit on polttanu vähän suuta, mutta onneks Bintangin on ollu viilentämässä. On tultua myös maistettua eksoottisia hedelmiä, joiden nimiä en tietenkään muista. Mutta oikeesti, taas esimerkki siitä, minkälaista Aussien ystävällisyys on. Se, että joku keski-ikänen mies Suomessa haluu tarjoo sulle ruokaa yleensä herättäs vähä varotuskelloja mutta Aussien kaa se on ihan eri juttu. Ne on vaan oikeesti niin super ihania ja lämpimiä ihmisiä, jotka tekee tollasta hyvää hyvyyttään.



Ollaan eile menty taas ulos mut ilta on ollu liian täynnä urpoja/tylsiä/doucheja Ausseja, että siitä nyt jaksais kirjottaa.

Totuus on, että me halutaan lähtee.
Mitä vittua me täällä Kutalla lusitaan............. Tänne on vaan niin helppo jumittuu ja niin vaikee lähtee. Oikeesti vihaan tätä mestaa from the first actual day here (silloin yli viikko sitten, kun Balille saavuin) mutta voi että, kun on välillä vaan niin kiva turisteilla ja sikailla ja viettää sellasta Airlie Beach –meininkiä. HUOH.



Ja joka päivä me yritetään lähtee ja sanotaan, että ”oikeesti, lähetään huomenna aamulla”, mutta sitten se aamu tuleekin (ja ollaan yleensä vasta silloin menty nukkumaan) ja siirretään lähtöä seuraavaan päivään.

Ai ja hei tiedätteks te mikä on aika läppä?



Yks näistä Aussipojista (Finn) on meidän next door neighbour.. Tai oikeastaan sen ja Zackin APINAN POIKASET on. Meijän hotelli on kuuleman ainoo, joka allowaa apinoita sisään. Sisäänsä huvittavaa, että the quality (or lack of it) of our hotel only qualifies for their monkeys... Ne oli siis ostanu ne apinat Denpasarin marketista 60AUDILLA (yhen apinan pennun hinta). Ekana iltana ku spotattiin se raukkaparka apinan poikanen, nii mietittiin, että meijän naapuri on joku ihan vitun douche idiootti. Mutta Zackil ja Finnil on ihan sydämmet näköjään paikalla, koska ne sano, että ne aikoo vapauttaa ne apinat Balin eläintarhaan, kun ne lähtee viikon päästä. Ja jep, nyt voin sanoa pitäneeni apinan poikasta kädessä!



Mutta joo.  Vielä Balilla, ollaanko enää huomenna, ken tietää. Mut auta armias, jos ei olla päästy Gileille viel uutena vuonna niin voi jumalauta........ We are a disgrace to backpacking.
"Kaaaikki hyyyyviiiin"(c) Jasmine Färling

ps. mul olis vaik kuinka monta hyvää liftaus/biletys/jatko/you name it -videoo (ennen kameran zoomin rikkoutumista), mutta menis varmaan loppuloma täs koneel istuen nii no thanks. Uppaan ne sit himas. I've got some good shit.
PPS. Kuta myös kulkee nimellä "Little Australia", "The Vortex", "Black Hole" & "Vacuum"

lauantai 24. joulukuuta 2011

Near Death Experience @ Serangan Island


Good to be Alive - Paul and ME (c) Jasmine Färling

Mom, you shouldn't be scared of "the sharks" when I'm surfing but whether i'll make it to the surface after the wave bashes me...

So the surf was shit at Balangan Beach due to the on shore wind, so we listened to Paolo's (the Brazilian guy who's been traveling for 30 years, has lived in Indonesia for 7 years and owns a surf "village" on one of the islands in front of Java) advice and followed him to Serangan Islands. He said that this place would have an offshore wind, so the conditions for surfing would be great.



Scared might be undermining how I felt when I had to climb on the back of Jasmine's scooter.... I don't really trust my friend 8D She did fine though. After driving reeeeeally slow (20km/h) she was zig zaging everyone in the crazy traffic of Bali.

We lost sight of Carlos and Emma so we had to find our own way to Serangan Islands. We did pretty well ! Carlos and Emma were pretty surprised to see us but no one was in more disbelief than Paolo :D



We met this Spanish guy Paul and he was also a beginner in surfing. We were watching the waves for a bit terrified by their massiveness and aggressiveness. After a while we decided to head out anyways. We figured there was a smaller section we could probably take.

Well. We were terribly wrong. I borrowed Paul's long board and we paddled out quite far out. It wasn't until our third try to get on a wave that it happened. This massive wave broke on us and before we had even had the chance to try to stand up, we were in the water.


The wave and my surf board was dragging be under water for what seemed like ages. I must've traveled probably ten meter underneath the water before I could feel the force of the wave relax a bit. I was starting to panic. I was a bit lost which way the surface was and I hoped it as where I saw the light coming from.

Usually I'll wait a couple of seconds before coming up to the surface so that i'll know my board has passed me and isn't going to hit me when I surface. But this time it as difference. As soon as the wave loosened its grip, I was sprinting my way to the surface. I didn't care if the board would hit me and knock me out - I just knew I had to get to the surface N-O-W or I would drown. I wasn't sure how much longer I was able to hold my breath underneath water with my asthmatic lungs.



I was horrified - the surface seemed to be so many meters above me. The wave had really pressed me to the bottom and I was not sure I would make it in time to the surface. With each stroke I thought "when am I goijgn to hit the surface?!?!" It seemed like for ever. I was sure I would drown.



Just then I hit the surface and the sweet air. I saw Paul gasping for air next to me and I could hear him scream "I WANT TO LIVE" (which I later realized had actually been "I want to leave"). He hold on to my surf board and I was panicking because there was another massive wave just going to break on us. The worst thing was that out leg ropes were tangled to each other - "now we are really going to drown", I thought.



I was almost thinking of taking my leg rope off (thank god I didn't cause I wouldn't have made it out of the sea swimming. I suck at swimming..) when our leg ropes got free'd from each other.

I took the biggest gasp of air before the wave hit us. It wasn't as powerful though and because we had managed to hold out to our surf boards, we were back on them paddling quite fast. I paddled as hard as I could to get out of the break section. Luckily a wave broke behind us and the white wash carried us almost to the shore.

I was so happy to get out of the water and be alive.



I don't really know how to conclude but when I think about that moment underneath the water, I get shivers. I'm happy that I wasn't afraid to try it, but next time i'll also try to reason whether I can actually surf the waves before heading out.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Bonfire @ Balangan Beach



I woke up at 5 am to the sound of the waves. LOVED IT. It was raining so I just sat on the second floor and watched the waves. There was also this cat that was sitting on our terrace and I had to ”sush” it, because I was sure its meowing was gonna wake everyone up.


I went back to bed and woke up a couple hours later.



Got brekkie... pancakes y-u-m!



We rented a surf board for 150 000 rps with jasmine for the day.


Our Beach Shack, Man Sis Cafe & Accommodation <3


The tide was low and thus also the water on the reef was shallow. So I decided to wait a bit for the tide to rise.






Finally got to surf!



 


We decided to make a bonfire with Carlos and Emma and these two Spannish guys, Gonzalo and Kristian.



Gonzalo went to buy the beers from the supermarket and we went to search for wood.



Thank god someone had already piled a pile of wood on th rocks, because it was quite arbiduous to look for fire wood in the dark...



So we made a fire next to the rock and drank beers with Gonzalo playing his guitar. It was sooo good :)



We managed to say up till 23:30 which was quite an effort since usually we pass out at nine ;)