Asuntonäyttö Fail

KUI SIISTI PÄIVÄ!

Meitsi siis lähti Madridin keskustaan aikeinaan tsekata se asunto (tai siis huone), josta kirjoittelin viime yönä. Olin saanu unta perus aamuviideltä jälleen, ja kyl vähän teki mieli jäädä nukkumaan, mut pakotin itteni hereille puol yhdeltätoista. Kun seisoskelin sen kerrostalon eessä lähellä Plaza de Españaa puoli yhden aikoihin, tekstailin Hannalle, että pitäsköhän mun tekstaa sille asunnonvuokraajalle, että oon nyt täällä talon eessa - 8 minuttia etuajassa - vai saakohan se slaagin (koska espanjalaiset on aina myöhässä) :D Noh, en ehtiny ees kirjoittaa sitä viestiä sille jäbälle, kun se jo tekstas mulle, että SORI sun asuntonäyttöäs ennen oleva muija ehti jo nappaa sen asunnon! Mietin siinä vaiheessa, että "ookoo", kiva ku seison täs oven eessä ja raahauduin tänne meijän kyliltä asti :D Mut oikeesti, ihme ja kumma se ei ees kauheammin vituttanut! Päätin käppäillä vähän ja käydä esim. Corte Inglésin tavaratalossa (vähän niinkuin Stockman) ostamassa mammalle yhden joululahjan.

"kiitti ilmotuksest!"

Noh, en ehtiny kauheammin käppäillä, kun bongasin kadun toisella puolella Sushimestan ! Sushia kello puol yks aamupäivästä? Mikä ettei, ihan sama vaikka juuri söin aamupalan :D Tilasin ja istuin pöytään ja aloin googlailla museoita, joilla on ilmainen sisäänpääsy sunnuntaisin. JA sain pikku bonerin, ku bongasin, että Museo Reina Sofiaan on ilmainen sisäänpääsy tänään! Ärsytti siinä vaiheessa, että olin jättänyt järkkärin himaan (eli sori vaan tätä kännylaatua). Safkan jälkeen käppäilin Tribunaliin päin, bongasin mun "kotikadun" - eli Calle de Palma -kadun Malasañassa, jossa asuin viikon hostelissa, ollessani reilaamassa vuonna 2011. Huomasin kans, että joku vuokraa sieltä samaiselta kadulta huoneita - pistin siihen numeroon viestiä ja mulla onki tiistaina asuntonäyttö ;) Ei ois yhtää paskempi mesta asua. Luulen kans, että mies kans viihtyis siel aika mukavasti, ku on niin keskeisellä sijainnilla ja kaikkien random pikkuliikkeiden/kahviloiden ympyröimänä. :)

Museum Reina Sofian ilmainen sisäänpääsy alkoi vasta 14:30, joten chillailin ulkona whatsappaten auringonpaisteessa - +11 joulukuussa ei ole ollenkaan paha, jos multa kysytään :D Hitto se museo oli muuten iso ! Ehkä vähän liiankin! Jaksoin kiertää vain kakkoskerroksen, koska katsottavaa oli vain liikaa! Sunnuntai-iltapäivästä eteen päin käytössä tais olla vain 2. ja 4. kerros, jota en käynyt katsomassa. Päättelin, että enköhän mä tule tuolla museossa muutenkin vierailemaan :) En tykännyt Salvador Dalín maalauksista (vaikka se onki aika hauskan näkönen dude viiksine ja ilmeineen :D) - jotenki liian häröö, freakyy taidetta. Surreliasmi muutenki..nääh. Picassolt ei ollu muuta hienoo esillä ku Guernica... HITTO, ett se oli siisti.. ja iso!

Reina Sofian sisätilat oli näyttävät ! ihana tollanen linna - jos en väärin käsittänyt audio-opaalta, niin tää rakennu oli alunperin sairaala... voikohan nyt pitää paikkansa :D Korjatkaa, jos olen väärässä!

Käväsin viel ostaa pari joululahjaa ennen ku suuntasin himaan, ja hitto nyt on kyl taas sellanen olo, että on lämpöä... Voisinko jo vain tulla jo kipeeksi (kolmatta kertaa tän syksyn aikana..) ?? Haluan tän puolikuntoisuuden/kipeyden ohi ENNEN Suomea.

Mut juuuu, good day :) "Onni onnettomuudessa", niinku äiti aina sanoo. Toivottavasti saan hoidettuu ittelleni asunnon (huoneen) ennen ku lähen Suomeen!

Ps. Oisin halunnu julkasta täällä yhden kuvan siitä, kuinka isä ja poika on kyykistyneinä Salvaros Dalín maalauksen eteen - mut en ole varma - vaikka ilmottaisin sen kuvan yhteydessä, kuka sen teoksen on maalannut ja kuka sen maalauksen omistaa - olisiko se silti laitonta julkaista ja levittää taidemaalarin kuvaa netissä? Että tulisko siitä joku syyte mulle? Pistin asiasta kyselyä mun lakimaikalle ihan mielenkiinnosta :D (Museossa siis sai luvan kuvata - ilman salamaa.)

Typerin näkemäni juttu tänään... Ok joo, tajuun, että toi Chihu varmaan tarvitsee jotain lämmikettä turkkinsa lisäksi ilmojen kylmetessä... mut hei oikeesti, kuka pukee chihuahuansa TRACK SUITtiin !? :D

Barcelona

 

Toisin kuin viime kerralla, lähtö Barcelonaan sujui ongelmitta, ja lähdimme Ennin ja Heidin kanssa Avenida de Americasin asemalta kello 11 bussilla Barcelonaa kohti. Mun osalta tuo lähes kahdeksan tunnin matka sujui ongelmitta, kun nukuin sen osissa ja hereillä ollessani luin lukulistallani olevaa Jordan Belfortin Wolf of Wallstreet -kirjaa (jos teillä on lukuvinkkejä, käykää linkkaamassa tonne!).

Mutta kun aavikon, hiekan väristen vuorien ja rannikkoa kohti vihertävän reitin jälkeen saavuttiin Barcelonaan, bussin pysäköiminen Barcelonan Nord -asemalle ei käynytkään aivan niin helposti. Jalkapalloa seuraamattomina, me tytöt luulimme, että meineillään oli joku Barca-matsi (kenties Barca - Real Madrid?), koska kaikki kadut olivat täynnä keltaiseen pukeutunutta väkeä, jotka heiluttivat punakeltaisia lippujaan. Koska osa teistä oli suljettu poliisien toimesta, puolen tunnin kiertoreittien ajamisyritysten jälkeen meidän bussikuskilla alkoi mennä sen verran hermot, että se alkoi polttaa kuskinpaikaltaan ikkunasta röökiä itselleen kiroillen, päätä pudistellen ja käsiään huidellen :D Meidän mielestä aika hauska näky.

Kuvan auto ei ollut tarinan kyseinen auto

 Myöhemmin saatiin kuitenkin tietää, että kyseessä oli Katalonian itsenäisyyspäivä (11.9.), ja sen vuoksi Barcelonassa oli järjestetty mielenosoitus Katalonian itsenäistämiseksi - katalonialaiset haluaisivat siis erkaantua Espanjasta omaksi valtiokseen. Halu itsenäistyä kuitenkin näkyy ihan arkisessakin katukuvassa, sillä ei ole epänormaalia, että parvekkeilta roikuu Katalonian punakeltainen lippu tukea osoittamassa. Ehkä kaikkein nacionalistic juttu, mikä nähtiin, oli se, kun meidän bussin edessä olevan auton kuski nousi risteyksessä korjaamaan auton takalasissa olevaa Katalonian lippua ! Siis aivan käsittämätöntä ! Nousta autosta keskellä vilkasta risteystä (silloin oli kyl punaiset valot) suoristamaan Katalonian lippua (joka oli aivan fine ja suorassa), jotta voit osoittaa tukeasi ja ilmaista poliittista kantaasi ! Aivan huippua. Sanomattakin selvää, että meidän bussikuskilla meinasi mennä hermot, koska valot olivat juuri vaihtuneet vihreiksi :D

Meidän hostelli (Youth Hostel Center Ramblas) sijaitsi jossain "arabiakorttelissa" Carrer de l'Hospital -nimisellä kadulla. Ja ei hitto, että oli nappivalinta hostellille, koska se oli aivan keskellä kaikkea - esim. La Ramblasin turistirysäkadulle oli ehkä 1 minuutin kävelymatka. Tän lisäks meillä oli neljän hengen huone, joten mulla oli chigujen kaa (Juuli odotteli meitä jo hostellilla!) oma rauha eikä tarvinu kuumotella, että tavaroita pöllitään (kiitos myös lokerikkojen). Ja mikä kaikkein parhainta ! MEIDÄN VIERESSÄ OLI MAROKKOLAINEN RAVINTOLA...

  

Itse asiassa koko katu oli täynnä maahanmuuttajien ravintoloita ja hedelmäkauppoja, ja olin aivan onnessani. Mentiin Heidin kanssa ekana iltana nauttimaan lammas-tajineja ja minttuteetä, ja meidän tarjoileva marokkolaispappa oli niin symppis, että Heidi sano, että se vois ottaa sen appiukokseen :'D Me köyhät opiskelijat jätimme jopa 3 euroa TIPPIÄ (Ennin Madrid-kirjan mukaan Espanjassa nykyään pretty much sisältyy tippi ruuan hintaan, joten ei olla tippeilty). Kaikista hauskinta oli se, kun Marokko-pappa kysyi, että mitä me juotaisiin ja Heidi vahingossa ajattelemattaan kyseli PUNAVIINIÄ - soperreltiin sitten noloina naurun säestämänä "lo siento!", kun tajuttiin, ettet sä mitään alkoholia ARABIraflasta saa :D Onneksi Marokko-pappa ei ollut moksikskaan (miten toi sana kirjotetaan?). Anyways, olin niin onnessani ruuasta (lammas-tajine vain 7e!) - koska olin unelmoinut marokkolaisen ruuan jälleensyömisestä miltei 3 vuotta Marokkoreissuni jälkeen), että käytiin taas aamulla syömässä toisessa marokkolaisessa aika hefti darra-aamupala. Tällä reissulla tuli myös nautittua intialaisessa (pariin otteeseen), kebabia (en niin välitä) sekä maailman oksettavinta kiinalaista (en vieläkään voi ajatella sitä sitruunalimaa sen ruuan päällä voimatta pahoin). Tein myös uuden kulinaristisen löydön Arabikorttelistamme: mitä itse kutsuin Turkish Delightsiksi, mutta mikä ei sitä tainnut olla pikaisen googletuksen jälkeen. Heidi tossa oikaisi, ja ilmeisesti kyseessä olikin marsipaani baklava.. siis herrajumala kuinka jumalaisen makuista :D Yksi päivässä riittää pitämään makeanhimon kurissa ;)

baclava!

Ensimmäisenä iltana mentiin miltei kaksi vuotta sitten Barcelonaan muuttaneen Jennin ja Rakin kämpille aloittelemaan. Mulle ja Heidille tuli kämppäkateus...Hitto mikä studio apartment, eikä kauhean paha vuokrakaan, kun summan jakaa kolmisteen (Rakin poikaystävä mukaan lukien). Tämän jälkeen menimme Rakin ja Jennin työpaikalle, eli Belushi's-nimiseen hostellibaariin, josta tulikin sitten lyhyen Barcelonareissumme vakioalottelumesta. Pöydät tömisivät juomapeleistä (ei siis sellasista tylsistä suomalaisista korttijuomapeleistä), porukka nauroi ja ilmaiset juomat ilmaantuivat pöytään. Eka ilta oli kaikista rankin itselleni (aamujurrihelvetti) ja sen jälkeen otettiinkin hieman rauhallisemmin. Mutta ei Barcelonasta meno ja meininki kyllä puutu.

Mainitsemisen arvoista oli se, kun torstai-iltana Nervemind-nimisen skedebaarin Dave Grohlia muistuttava baarimikko halusi tarjota mulle ja Jennille shotteja (itse kanssajuoden, tietenkin). Pienen vastahakoisuuden jälkeen (tyrmäystippakuumotus) suostuin ja ei jumaleishön, it was love at first site...! Rakastuin nimittäin aivan tulisesti juomaamme viskiin - Jack Daniel's Tennesee HONEY whiskey ! Siis aivan käsittämättömän hyvää. Tätä raahaan Suomeen kaksin käsin! Niin pehmeää ja suussasulavaa, että vannotin tytöille (Enni ja Juuli oli messiäijinä), että voisin juoda kyseistä juomaa aamupalaksi ;) Kolmen ilmaisen shotin jälkeen lähdettiin sitten kuitenkin kiltisti nukkumaan eikä aamulla juotu muuta kuin vettä ;)

Barcelonahan on jo näyttävä kapeine personallisine katuineen ja söpöine parvekeineen, joista roikkuu Katalonian liput. On rantaa, on puistoja, on kaupunkia ympyröivät vuoret, joista on hieno näköala. Mutta Barcelona on myös kulttuurisesti hieno kaupunki. Vaikka olinkin jo nähnyt viime Barcelonareissullani kaikki kuuluisimmat nähtävyydet, halusin näyttää ne Heidille. Kun muut makoilivat rannalla, talsimme ympäri ämpäri Barcelonaa (kävimme vain kerran Barceloneta beachilla) Google Mapsin ohjauksella (maailman kätsyintä!). Ihailimme Gaudín katuvaloja sekä herran kuuluisimpia rakennuksia: Casa Milóa, Casa Battlóa ja Sagrada Famíliaa, joka on ollut remontissa jo ikuisuuden eikä tule koskaan myöskään valmistumaan kirkkoveron välttämiseksi. Olen yhä sitä mieltä, että vaikka Gaudi onkin modernismin mielipuoli, jonka rakennukset on toteutettu sellaisella mielikuvituksella (kidusmainen-look Casa Milóssa ja _hedelmät_ Sagrada Famílian tornien päällä), ne on suunniteltu varmaan sellaisissa tripeissä, ettei mitään rajaa.

          

Gaudín Park Güellin näkeminen jäi tytöiltä seuraavaan kertaan, koska vaikka se onkin todellakin näkemisen arvoinen ja äärimmäisen kaunis, viimeisenä päivänä, jolloin meidän oli tarkoitus katsastaa puisto, oli kaikki niin kuolleita ja univelkaisia, ettei kukaan kyennyt liikkumaan. Menimme ainoastaan katsomaan Magic Fountain of Montjuïcin, jota en itsekään ollut nähnyt (myös Arc de Triomf oli uusi juttu mulle). Suihkulähde valoine ja musiikkeineen oli helvetin vaikuttava ja toivoin, että olisin tullut sinne näkemään koko show'n. Keksin myös, että pakko roudaa mies Barcelonaan ihan vain tämän suihkulähteen takia, koska spotti olisi ollut aivan super romanttinen! ;)

Ulkona talsiminen nähtävyydestä toiseen ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto, jonka Barcelona tarjoaa kärsimättömälle matkailijalle, joka haluaa tehdä muutakin kuin bilettää ja löhötä rannalla. Kun halusimme suojautua auringolta, kipitimme mäen/vuoren huipulle Heidin kanssa Katalonialaista taidetta esittävään Museu Nacional d'Art de Catalunya eli MNAC :iin. Taidemuseon holleille kaapuminen on suositeltavaa jo ihan näköalansa puolesta. Oli huikeaa nähdä kaupunki ylhäältä päin ja nähdä samassa horisontissa niin meri, Sagrada Família kuin myös jättidildoa muistuttava pilvenpiirtäjä, jonka omistaa mm. Barcelonan vesiyhtiö. Kuvia jälkeen päin katsottuamme tajusimme Heidin kanssa, että näköala oli suoraan suihkulähteelle, jossa on iltaisin valoshow! Museo oli valtava ja meillä meni aivan tuhottomasti aikaa, vaikkemme sieltä kaikkea katsoneetkaan. Minusta kaikista siisteimmät työt oli Mariá Fortunylla, joka pienin taitavin lyijykynä liikkein piirsi kokonaisia sotakuvauksia Espanjan ja Marokon välisestä sodasta.

Taidemuseosta löytyi myös yksi Picasso ja lisää herran töitä kävimmekin ihailemassa pari päivää myöhemmin taiteilijan omassa taidemuseossa Museu Picassossa. Näyttely oli tosi halpa (6e + kuulokkeen kanssa 3e) ja joka euron arvoinen :) Picasson Woman with Mantequilla -teos hätkähdytti niin paljon, että vein käteni suuni eteen ällistyksestä. Olisin halunnut viedä teoksen kotiini, mutta taidevarkauden sijasta tyydyin ostamaan gift shopista postikortin kyseisestä maalauksesta sekä yhden yhdeksästä ihanan värikkäästä ja hauskasta "Pigeonista".  Postikortin koossa lähti mukan myös näyttelyn pääteos Las Meninas (según Velásquez, núm. 1), josta olin niin mesmerized, että jäin vain tuijottamaan maalausta varmaan kymmeneksi minuutiksi. Olisin halunnut ostaa sen tulevaisuuden asuntooni :D Lumouduin siitä niin ! Muuta huomionarvoista näyttelystä: 1) Tykkäsin myös Picasson pöllöksi maalatusta ruukusta sekä taitelijan yhdestä vaimosta (?) maalatusta Jaquelinesta 2) Ällisyttävää, kuinka lahjakas maalari Picasso on ollut 15-vuotiaana maalattuaan sairasvuode-aiheisen kuvan 3) Kiinnostavaa nähdä, kuinka hänen tyylinsä on kehittynyt "oikea oppisesta/klassisesta" (miksikä ikinä sitä kutsuisikaan) maalaustekniikastaan erittäin persoonalliseksi omaksi tyylikseen 4) Nyt tiedän kenellä oli sininen kausi ! (Mulla luki jopa postilapulla ilmotustaululla "Kenellä oli se sininen kausi (taiteilija)?") :D



Ainoa minus (jonka kuitenkin ymmärrän) on se, ettei museossa saanut kuvata ! Onneksi joistain teoksista pystyi ostamaan postikortin kotiin muistoksi, mutta ei se kuitenkaan näytä ollenkaan lähelläkään siltä, miltä se oikea maalaus näyttää. JA voi kuinka mua nakertaa, kun vieläkin harmittelen, kuinka hyvä kuvausmahdollisuus mulla olisi ollut siinä Las Meninasin edessä ! Siis oikeesti.... AAAAASD. Kuvitelkaa tämä tilanne: Monta metriä leveä suuren suuri vaikuttava Picasson maalaus, jonka edusta on aivan tyhjä - lukuun ottamatta äitiä, joka on kyykistynyt alas pikkupoikansa viereen. Pikkupoika osoittaa sormi ojossa maalausta ja äiti selittää maalauksesta pojalle. Mä en vieläkään voi hyväksyä, sitä, etten saanut ottaa tosta kuvaa ! Ja arvatkaa kuinka yritin! Heti, kun aloin edes ajattelemaan kuvan ottoa, niin heti silloin museovirkailija (jotka oli siellä kuumottamassa vierailijoita, että ette varmaan kuvaa) ilmestyy paikalle ja alkaa kyttäämään sua silmä kovana. Tässä vaiheessa en ollut edes ehtinyt hipaistakkaan mun järkkäriä. Ja kun päätin tyytyä kamerakännykkälaatuun ja yrittää kuvan ottoa sniikisti ("lalalallaaaaa mä täs leikisti tekstaan"), nää virkailijat luki sun ajatukset ja alko kyttäämään vielä enemmän ja kiertelemään sun takana :D Oon sitä mieltä, että ne museovirkailijat ei olleet siellä auttamassa, vaan kyttäämässä vierailijoita :D Veikkaan, että ne vahti vierailijoita valvontakameroilla ja heti kun joku alkoi näyttämään hieman epäilyttävältä, kuiskutettiin virkailijoiden korvanappiin jotain "Huone 5 tyttö liilassa mekossa" -tapaista.. Ihan käsittämätön meininki :D



Joka tapauksessa inspiroiduin niin paljon Picassosta kuin myös random katutaidegallerioista, joissa oli esillä amatööritaiteilijoiden maalauksia Barcelonasta, että päätin myös alkavani maalata äidin vanhoilla öljyväreillä, jotka äiti on lähjoittanut mulle. Pitää vain ostaa kanvaasi. Tekis melkeenpä mieli muuttaa vaan Barcelonaan ja alkaa katutaiteilijaksi 8) Luovuudesta puheen ollen, en ole kuvannut niin paljoa, kuin olisin luullut, mutta silloin taas, kun olen kuvannut, olen löytänyt aivan törkeän hyvä kuvatilanteita ja kuvat on onnistuneet :) Tänne blogiin en kuitenkaan "taide"kuviani julkaise vaan lisään tänne vain ns. blogikuvia. Jos jotain kuitenkin kiinnostaa seurata meikän valokuvaamista, niin mut löytää Tumblirsta. Julkasen kuva päivässä -vauhdilla, joten noi Barcelonakuvat tulee näkymään siellä sitten ajallaan :)



All in all, sain AIVAN eri kuvan Barcelonasta, kun edelliskerralla. Viime kerralla kun saavuin Barcaan, olin kärttynen nälästä, vittuuntunut rinkan painosta ja backpackerinä kauhistunut turistien määrästä (mitäs tulin keskellä heinäkuuta!). Hostellini ei myöskään ollut keskustassa vain junamatkan päässä Barcelonan laitamilla, olin matkassa yksin ja olin pienellä budjetilla liikeessä. Mutta nyt sain kaupungista aivan toisenlaisen kuvan. Barcelonan valttina on monipuolisuus: on erimaiden keittiöistä saatavaa ruokaa, kulttuuria, arkkitehtuuria, taidetta, historiaa, yöelämää ja rantaa. Voisin oikeastaan asua täällä. Jos Barcelonassa olisi surffia, tämä olisi täydellinen kaupunki mulle! Kannattaa todella tulla tänne syyskuun puolessavälissä jolloin meininki on rauhallisempaa ja heinäkuun turistien kansoittamat kadut paikallisten peittämiä.

 

Ensi kerralla meillä on kuuleman majapaikka Jennin ja Rakin luona ja chiguilla on myös kutsu voimassa Madridiin ;)

Warszaw Old Town

I love love love old towns... and Warsaw's one isn't an exception. I've been here before but since I vaguely remember the visit, I asked my aunt whether they could take me and Laura there to see it. Although our toes were nearly blue, I still enjoyed walking though the town and listening to my cousin (who LOVES history) explain about the scenery. Too bad I forgot all the details by now, so I'm not going to write about that stuff anymore, although planed... But let the pictures do the talking:

PS. Beautiful buildings like these always make me wanna study architecture !

[gallery]

Bukit Peninsula

20.12 Bukit Peninsula



We woke up at 6 am to see the sunrise but as we ran to the shore with our cameras in our hands, we noticed that it was pretty light already, and that the sunrise was no where to be seen because of the cloudy sky. We went back to our hotel to pack our stuff and headed to find a place to eat breakfast.



Jasmine, Carlos, Emma and I had planned to see the whole of Bukit Peninsula today and we were also on a mission to find a driver for us. Mario, our taxi driver from last night, had said that he would take us around for the day for 400 000 rupiahs, but wasn’t able to do it today since he had customers. It was good to have a comparison price anyway.



As we were walking down the street this man with a  van asked us whether we needed transport and told us he would take us around for 500 000. Carlos was willing to accept his price but I told him to wait for a better price. As we walked down the street, the man chaced us with his van and tried to offer beter prices. I wanted 300 000. Finally we settled for 325 000 and I was pretty happy that we didn’t go for his first offer ;)



He took us to a super market to buy groceries and maaaaan was it weird being in an Indonesian supermarket! You had to go through this weird security metal detector thing ? And man did they have tons of different vegetables and fruits. The supermarket was also full of seaweed flavoured stuff and I even bough these weird Indonesian snacks: these weird green balls, ”Tic Tacs” (not real Tic Tacs but just these little balls, snacks) that were made of seaweed and smelt like fish food and dried sea weed sheets! crazy.



After the supermarket, out first stop was Geger Beach. At first I was quite shocked that the driver drove us there – how long should we spend time in this sad sad sad little beach full of tourists that is next to a construction area, thath the driver wouldn’t  get offended. But thankfully I followed Carlos’ and Emma’s way far far far to the left hand side and after goign around this rock thing, we found the most beautiful, untouched beach spots !



It was so amazing that you could find this next to nature that was getting torn down because of new villa building. It’s actually so sad that the Balinese don’t realize or just care what they are doing to their island – destroying it. Or might be, thath it’s not even Indonesians that are building these villas but still. Everyone just seems to be thinking about the money instead of conserving their natural heritage.



I was so happy to be in this (Geger Beach) spot. It was so beautiful. We had the place all to ourself and we were just in awe of the white sand and the turquoise water. I even tested my water proof camer underwater for the first time ;)



After this we stopped at ”five churches” – it was this street that had five churches lined up next to each other – the Catholic, the Protestant, the Buddhist and the Hindu Church. We walked past the fifth one but because it was in the far left and wasn’t that outstanding, we kind of forgot to check it out :D





Next stop was Everbowl Beach which was RIDICULOUSLY BEAUTIFUL. Pristine white sand, turqouise water and the privacy surrounded by the incredible nature. It was a surf spot and although I was itching to get into the water, I realized that I wouldn’t be able to paddle out to the break.



So we girls just chilled and swam. At one point me and Jasmine had to get something out of the car so we strted climbing up the crazy long stairs. Just then Jasmine screamed ”Sandra, MONKEYS!”. I ran as fast as I could and looked at the cute little things. Just as I knelt down to take pictures, the fuckign monkey attacked ! Thank god I managed to run down the stairs but it was fucking scary :D Just a moment before I had stated that these monkeys might have rabies... I guess the mom monkey was just protecting its little one.



After this we checked out Padang Padang, a world famous surf spot. Too bad it was ruined by all the fucking tourists and t-shirt selling shacks.



We left in some 5 minutes but soon realized why our driver was pretty reluctant in driving us to Dreamland, this surf spot. It was filled with Asian tourists and the whole place just looked ruined. But, like with the other spots, as soon as you walked a bit to the side, the place was breath taking. For some reason none of the tourists seem to realize that if they would walk 50 meters to the left, they would have their own private beach...



After this tourist hell we headed to Ulu Watu to see the sun set and the Buddhist temple. As soon as the Balinese man had warned Jasmine to hide her camera from the monkeys, a fucking monkey stole my flip flop !!!!! PERKELE. I was like ”oh not again” (in Australia I lost 6 pairs of flip flops in the first 5 weeks.. yeah i know, i’m pretty pro) but the old lady came to rescue me by throwing a bag of food to the monkey. – of which I of course had to pay for – Not set up at all hey...



The temple was sooo full of monkeys and it was so cool. I think I took like 150 pictures of the litle fellows and 3 of the temple . . .



I was glad that Carlos had suggested to come to see the sun set at Ulu Watu because it was AMAZING.



We decided to spend the night at Balangan Beach (<3) since Carlos had told us that there should be some swell hitting so we needed to be on the coast to surf ;) Our driver couldn’t drive us all the way down because the road was a bit shitty so we had to walk down to the beach in the dark... ADVENTURE! It was pitch black but thank god Jassu had a flashlight with her (mine’s batteries were dead).



It was crazy when a motorbike drove past – you could see the huge curtain of bugs flying in the car light.. A bit disquisting but cool anyway.



We stayed at the same beach shack as Carlos had stayed at. I was sooo happy to hear that we would only be paying 40 000 rps a night! We had some food, a beer and chilled for a bit. The Good life. Then up staris to sleep in the most comfortable beach shack bed. AH I LOVE WHERE WE ARE STAYING AT!