Toisin kuin
viime kerralla, lähtö Barcelonaan sujui ongelmitta, ja lähdimme Ennin ja Heidin kanssa
Avenida de Americasin asemalta kello 11 bussilla Barcelonaa kohti. Mun osalta tuo lähes kahdeksan tunnin matka sujui ongelmitta, kun nukuin sen osissa ja hereillä ollessani luin
lukulistallani olevaa Jordan Belfortin Wolf of Wallstreet -kirjaa (jos teillä on lukuvinkkejä, käykää linkkaamassa tonne!).
Mutta kun aavikon, hiekan väristen vuorien ja rannikkoa kohti vihertävän reitin jälkeen saavuttiin Barcelonaan, bussin pysäköiminen Barcelonan Nord -asemalle ei käynytkään aivan niin helposti. Jalkapalloa seuraamattomina, me tytöt luulimme, että meineillään oli joku Barca-matsi (kenties Barca - Real Madrid?), koska kaikki kadut olivat täynnä keltaiseen pukeutunutta väkeä, jotka heiluttivat punakeltaisia lippujaan. Koska osa teistä oli suljettu poliisien toimesta, puolen tunnin kiertoreittien ajamisyritysten jälkeen meidän bussikuskilla alkoi mennä sen verran hermot, että se alkoi polttaa kuskinpaikaltaan ikkunasta röökiä itselleen kiroillen, päätä pudistellen ja käsiään huidellen :D Meidän mielestä aika hauska näky.
Kuvan auto ei ollut tarinan kyseinen auto
Myöhemmin saatiin kuitenkin tietää, että kyseessä oli Katalonian itsenäisyyspäivä (11.9.), ja sen vuoksi Barcelonassa oli järjestetty mielenosoitus Katalonian itsenäistämiseksi - katalonialaiset haluaisivat siis erkaantua Espanjasta omaksi valtiokseen. Halu itsenäistyä kuitenkin näkyy ihan arkisessakin katukuvassa, sillä ei ole epänormaalia, että parvekkeilta roikuu Katalonian punakeltainen lippu tukea osoittamassa. Ehkä kaikkein nacionalistic juttu, mikä nähtiin, oli se, kun meidän bussin edessä olevan auton kuski nousi risteyksessä korjaamaan auton takalasissa olevaa Katalonian lippua ! Siis aivan käsittämätöntä ! Nousta autosta keskellä vilkasta risteystä (silloin oli kyl punaiset valot) suoristamaan Katalonian lippua (joka oli aivan fine ja suorassa), jotta voit osoittaa tukeasi ja ilmaista poliittista kantaasi ! Aivan huippua. Sanomattakin selvää, että meidän bussikuskilla meinasi mennä hermot, koska valot olivat juuri vaihtuneet vihreiksi :D
Meidän hostelli (Youth Hostel Center Ramblas) sijaitsi jossain "arabiakorttelissa"
Carrer de l'Hospital -nimisellä kadulla. Ja ei hitto, että oli nappivalinta hostellille, koska se oli aivan keskellä kaikkea - esim. La Ramblasin turistirysäkadulle oli ehkä 1 minuutin kävelymatka. Tän lisäks meillä oli neljän hengen huone, joten mulla oli chigujen kaa (Juuli odotteli meitä jo hostellilla!) oma rauha eikä tarvinu kuumotella, että tavaroita pöllitään (kiitos myös lokerikkojen). Ja mikä kaikkein parhainta ! MEIDÄN VIERESSÄ OLI MAROKKOLAINEN RAVINTOLA...
Itse asiassa koko katu oli täynnä maahanmuuttajien ravintoloita ja hedelmäkauppoja, ja olin aivan onnessani. Mentiin Heidin kanssa ekana iltana nauttimaan lammas-tajineja ja minttuteetä, ja meidän tarjoileva marokkolaispappa oli niin symppis, että Heidi sano, että se vois ottaa sen appiukokseen :'D Me köyhät opiskelijat jätimme jopa 3 euroa TIPPIÄ
(Ennin Madrid-kirjan mukaan Espanjassa nykyään pretty much sisältyy tippi ruuan hintaan, joten ei olla tippeilty). Kaikista hauskinta oli se, kun Marokko-pappa kysyi, että mitä me juotaisiin ja Heidi vahingossa ajattelemattaan kyseli PUNAVIINIÄ - soperreltiin sitten noloina naurun säestämänä
"lo siento!", kun tajuttiin, ettet sä mitään alkoholia ARABIraflasta saa :D Onneksi Marokko-pappa ei ollut moksikskaan
(miten toi sana kirjotetaan?). Anyways, olin niin onnessani ruuasta (lammas-tajine vain 7e!) - koska olin unelmoinut marokkolaisen ruuan jälleensyömisestä miltei 3 vuotta
Marokkoreissuni jälkeen), että käytiin taas aamulla syömässä toisessa marokkolaisessa aika hefti darra-aamupala. Tällä reissulla tuli myös nautittua intialaisessa (pariin otteeseen), kebabia (en niin välitä) sekä maailman oksettavinta kiinalaista (en vieläkään voi ajatella sitä sitruunalimaa sen ruuan päällä voimatta pahoin). Tein myös uuden kulinaristisen löydön Arabikorttelistamme: mitä itse kutsuin Turkish Delightsiksi, mutta mikä ei sitä tainnut olla pikaisen googletuksen jälkeen. Heidi tossa oikaisi, ja ilmeisesti kyseessä olikin
marsipaani baklava.. siis herrajumala kuinka jumalaisen makuista :D Yksi päivässä riittää pitämään makeanhimon kurissa ;)
baclava!
Ensimmäisenä iltana mentiin miltei kaksi vuotta sitten Barcelonaan muuttaneen Jennin ja Rakin kämpille aloittelemaan. Mulle ja Heidille tuli kämppäkateus...Hitto mikä studio apartment, eikä kauhean paha vuokrakaan, kun summan jakaa kolmisteen (Rakin poikaystävä mukaan lukien). Tämän jälkeen menimme Rakin ja Jennin työpaikalle, eli
Belushi's-nimiseen hostellibaariin, josta tulikin sitten lyhyen Barcelonareissumme vakioalottelumesta. Pöydät tömisivät juomapeleistä (ei siis sellasista tylsistä suomalaisista korttijuomapeleistä), porukka nauroi ja ilmaiset juomat ilmaantuivat pöytään. Eka ilta oli kaikista rankin itselleni (aamujurrihelvetti) ja sen jälkeen otettiinkin hieman rauhallisemmin. Mutta ei Barcelonasta meno ja meininki kyllä puutu.
Mainitsemisen arvoista oli se, kun torstai-iltana
Nervemind-nimisen skedebaarin Dave Grohlia muistuttava baarimikko halusi tarjota mulle ja Jennille shotteja (itse kanssajuoden, tietenkin). Pienen vastahakoisuuden jälkeen (tyrmäystippakuumotus) suostuin ja ei jumaleishön, it was love at first site...! Rakastuin nimittäin aivan tulisesti juomaamme viskiin -
Jack Daniel's Tennesee HONEY whiskey ! Siis aivan käsittämättömän hyvää. Tätä raahaan Suomeen kaksin käsin! Niin pehmeää ja suussasulavaa, että vannotin tytöille (Enni ja Juuli oli messiäijinä), että voisin juoda kyseistä juomaa aamupalaksi ;) Kolmen ilmaisen shotin jälkeen lähdettiin sitten kuitenkin kiltisti nukkumaan eikä aamulla juotu muuta kuin vettä ;)
Barcelonahan on jo näyttävä kapeine personallisine katuineen ja söpöine parvekeineen, joista roikkuu Katalonian liput. On rantaa, on puistoja, on kaupunkia ympyröivät vuoret, joista on hieno näköala. Mutta Barcelona on myös kulttuurisesti hieno kaupunki. Vaikka olinkin jo nähnyt viime Barcelonareissullani kaikki kuuluisimmat nähtävyydet, halusin näyttää ne Heidille. Kun muut makoilivat rannalla, talsimme ympäri ämpäri Barcelonaa (kävimme vain kerran
Barceloneta beachilla) Google Mapsin ohjauksella (maailman kätsyintä!). Ihailimme Gaudín katuvaloja sekä herran kuuluisimpia rakennuksia:
Casa Milóa,
Casa Battlóa ja
Sagrada Famíliaa, joka on ollut remontissa jo ikuisuuden eikä tule koskaan myöskään valmistumaan kirkkoveron välttämiseksi. Olen yhä sitä mieltä, että vaikka Gaudi onkin modernismin mielipuoli, jonka rakennukset on toteutettu sellaisella mielikuvituksella (kidusmainen-look Casa Milóssa ja _hedelmät_ Sagrada Famílian tornien päällä), ne on suunniteltu varmaan sellaisissa tripeissä, ettei mitään rajaa.
Gaudín
Park Güellin näkeminen jäi tytöiltä seuraavaan kertaan, koska vaikka se onkin todellakin näkemisen arvoinen ja äärimmäisen kaunis, viimeisenä päivänä, jolloin meidän oli tarkoitus katsastaa puisto, oli kaikki niin kuolleita ja univelkaisia, ettei kukaan kyennyt liikkumaan. Menimme ainoastaan katsomaan
Magic Fountain of Montjuïcin, jota en itsekään ollut nähnyt (myös
Arc de Triomf oli uusi juttu mulle). Suihkulähde valoine ja musiikkeineen oli helvetin vaikuttava ja toivoin, että olisin tullut sinne näkemään koko show'n. Keksin myös, että pakko roudaa mies Barcelonaan ihan vain tämän suihkulähteen takia, koska spotti olisi ollut aivan super romanttinen! ;)
Ulkona talsiminen nähtävyydestä toiseen ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto, jonka Barcelona tarjoaa kärsimättömälle matkailijalle, joka haluaa tehdä muutakin kuin bilettää ja löhötä rannalla. Kun halusimme suojautua auringolta, kipitimme mäen/vuoren huipulle Heidin kanssa Katalonialaista taidetta esittävään
Museu Nacional d'Art de Catalunya eli MNAC :iin. Taidemuseon holleille kaapuminen on suositeltavaa jo ihan näköalansa puolesta. Oli huikeaa nähdä kaupunki ylhäältä päin ja nähdä samassa horisontissa niin meri, Sagrada Família kuin myös jättidildoa muistuttava pilvenpiirtäjä, jonka omistaa mm. Barcelonan vesiyhtiö. Kuvia jälkeen päin katsottuamme tajusimme Heidin kanssa, että näköala oli suoraan suihkulähteelle, jossa on iltaisin valoshow! Museo oli valtava ja meillä meni aivan tuhottomasti aikaa, vaikkemme sieltä kaikkea katsoneetkaan. Minusta kaikista siisteimmät työt oli Mariá Fortunylla, joka pienin taitavin lyijykynä liikkein piirsi kokonaisia sotakuvauksia Espanjan ja Marokon välisestä sodasta.
Taidemuseosta löytyi myös yksi Picasso ja lisää herran töitä kävimmekin ihailemassa pari päivää myöhemmin taiteilijan omassa taidemuseossa
Museu Picassossa. Näyttely oli tosi halpa (6e + kuulokkeen kanssa 3e) ja joka euron arvoinen :) Picasson
Woman with Mantequilla -teos hätkähdytti niin paljon, että vein käteni suuni eteen ällistyksestä. Olisin halunnut viedä teoksen kotiini, mutta taidevarkauden sijasta tyydyin ostamaan gift shopista postikortin kyseisestä maalauksesta sekä yhden yhdeksästä ihanan värikkäästä ja hauskasta "
Pigeonista". Postikortin koossa lähti mukan myös näyttelyn pääteos
Las Meninas (según Velásquez, núm. 1), josta olin niin mesmerized, että jäin vain tuijottamaan maalausta varmaan kymmeneksi minuutiksi. Olisin halunnut ostaa sen tulevaisuuden asuntooni :D Lumouduin siitä niin ! Muuta huomionarvoista näyttelystä: 1) Tykkäsin myös Picasson pöllöksi maalatusta ruukusta sekä taitelijan yhdestä vaimosta (?) maalatusta
Jaquelinesta 2) Ällisyttävää, kuinka lahjakas maalari Picasso on ollut 15-vuotiaana maalattuaan sairasvuode-aiheisen kuvan 3) Kiinnostavaa nähdä, kuinka hänen tyylinsä on kehittynyt "oikea oppisesta/klassisesta" (miksikä ikinä sitä kutsuisikaan) maalaustekniikastaan erittäin persoonalliseksi omaksi tyylikseen 4) Nyt tiedän kenellä oli sininen kausi ! (Mulla luki jopa postilapulla ilmotustaululla "Kenellä oli se sininen kausi (taiteilija)?") :D
Ainoa minus (jonka kuitenkin ymmärrän) on se, ettei museossa saanut kuvata ! Onneksi joistain teoksista pystyi ostamaan postikortin kotiin muistoksi, mutta ei se kuitenkaan näytä ollenkaan lähelläkään siltä, miltä se oikea maalaus näyttää. JA voi kuinka mua nakertaa, kun vieläkin harmittelen, kuinka hyvä kuvausmahdollisuus mulla olisi ollut siinä Las Meninasin edessä ! Siis oikeesti.... AAAAASD. Kuvitelkaa tämä tilanne: Monta metriä leveä suuren suuri vaikuttava Picasson maalaus, jonka edusta on aivan tyhjä - lukuun ottamatta äitiä, joka on kyykistynyt alas pikkupoikansa viereen. Pikkupoika osoittaa sormi ojossa maalausta ja äiti selittää maalauksesta pojalle. Mä en vieläkään voi hyväksyä, sitä, etten saanut ottaa tosta kuvaa ! Ja arvatkaa kuinka yritin! Heti, kun aloin edes
ajattelemaan kuvan ottoa, niin heti silloin museovirkailija (jotka oli siellä kuumottamassa vierailijoita, että ette varmaan kuvaa) ilmestyy paikalle ja alkaa kyttäämään sua silmä kovana. Tässä vaiheessa en ollut edes ehtinyt hipaistakkaan mun järkkäriä. Ja kun päätin tyytyä kamerakännykkälaatuun ja yrittää kuvan ottoa sniikisti ("lalalallaaaaa mä täs leikisti tekstaan"), nää virkailijat luki sun ajatukset ja alko kyttäämään vielä enemmän ja kiertelemään sun takana :D Oon sitä mieltä, että ne museovirkailijat ei olleet siellä auttamassa, vaan kyttäämässä vierailijoita :D Veikkaan, että ne vahti vierailijoita valvontakameroilla ja heti kun joku alkoi näyttämään hieman epäilyttävältä, kuiskutettiin virkailijoiden korvanappiin jotain "Huone 5 tyttö liilassa mekossa" -tapaista.. Ihan käsittämätön meininki :D
Joka tapauksessa inspiroiduin niin paljon Picassosta kuin myös random katutaidegallerioista, joissa oli esillä amatööritaiteilijoiden maalauksia Barcelonasta, että päätin myös alkavani maalata äidin vanhoilla öljyväreillä, jotka äiti on lähjoittanut mulle. Pitää vain ostaa kanvaasi. Tekis melkeenpä mieli muuttaa vaan Barcelonaan ja alkaa katutaiteilijaksi 8) Luovuudesta puheen ollen, en ole kuvannut niin paljoa, kuin olisin luullut, mutta silloin taas, kun olen kuvannut, olen löytänyt aivan törkeän hyvä kuvatilanteita ja kuvat on onnistuneet :) Tänne blogiin en kuitenkaan
"taide"kuviani julkaise vaan lisään tänne vain ns.
blogikuvia. Jos jotain kuitenkin kiinnostaa seurata meikän valokuvaamista, niin mut löytää
Tumblirsta. Julkasen kuva päivässä -vauhdilla, joten noi Barcelonakuvat tulee näkymään siellä sitten ajallaan :)
All in all, sain AIVAN eri kuvan Barcelonasta, kun edelliskerralla. Viime kerralla kun saavuin Barcaan, olin kärttynen nälästä, vittuuntunut rinkan painosta ja backpackerinä kauhistunut turistien määrästä (mitäs tulin keskellä heinäkuuta!). Hostellini ei myöskään ollut keskustassa vain junamatkan päässä Barcelonan laitamilla, olin matkassa yksin ja olin pienellä budjetilla liikeessä. Mutta nyt sain kaupungista aivan toisenlaisen kuvan. Barcelonan valttina on monipuolisuus: on erimaiden keittiöistä saatavaa ruokaa, kulttuuria, arkkitehtuuria, taidetta, historiaa, yöelämää ja rantaa. Voisin oikeastaan asua täällä. Jos Barcelonassa olisi surffia, tämä olisi täydellinen kaupunki mulle! Kannattaa todella tulla tänne syyskuun puolessavälissä jolloin meininki on rauhallisempaa ja heinäkuun turistien kansoittamat kadut paikallisten peittämiä.
Ensi kerralla meillä on kuuleman majapaikka Jennin ja Rakin luona ja chiguilla on myös kutsu voimassa Madridiin ;)
Stumbled upon a book store that was filled with just and only gay literature !
