Kirjotan tän merkinnän heikossa tilanteessa oleville.
Niille, joiden unelmoinnille ja itsensä toteuttamiselle ei anneta tilaa.
Niille, jotka yrittää päästä pois edes hetkeksi tästä oravanpyörästä.
Tän matkan organisoiminen ei ole ollut maailman helpointa puuhaa.
Kun vastassa on palkkaturvasta haettavat saatavat, stressi, oma faija ja kaikesta tästä johtuvat paniikkikohtaukset, niin tulee mietittyä, kuinka helppoa ois vaan jäädä Suomeen.
Mutta silti, kaiken työn haun, mahdottoman budjetin ja kiihtyvällä vauhdilla lähestyvän dead linen jälkeen seison tässä, kuukauden ja viiden päivän päässä reissusta.
Olen ylpeä, että olen pystynyt tähän.
Vaikka nytkin mietityttää, että saanko hommattua vikatkin sentit ennen matkaa ja joudun painamaan duunia ihan koko ajan, tiedän pystyväni tähän, sillä mulla on kaikkea mitä tarvitsen vaikka koko muu maailma olisikin vastassa: TAHDONVOIMAA.
Vaikka kukaan ei uskoisi teihin ja lähimmätkin ihmiset elämässänne olisi suunitelmianne vastaan, niin
rakkaat ystävät,
tehkää mitä haluatte elämässänne.
Aika maan päällä on liian lyhyt siihen, että miettii, mitä muut on mieltä itsestään.
Toteuttakaa itseänne, unelmoikaa, menkää omia polkujanne.
Sillä loppujen lopuksi meillä on vain tämä yksi elämä, eikä sitä pitäisi elää minkään ennalta laaditun mallin pohjalta eikä kenenkään muun mukaan.
Toivon isi, että sä vielä joku päivä hyväksyt mut tälläisenä kun olen. Maailman matkaaja, seikkailija, tuuliviiri.
Kyllä mä vielä sinne koulun penkille palaan.
Päätin kirjottaa tälläset fiilikset eilisen taiteiden yön jälkijurreissa.
Moikka,
VastaaPoistaoon uusi lukijasi ja aloin kovalla mielenkiinnolla seuraamaan matkaasi, toivottavasti kaikki menee hyvin ja reissusta tulee mahtava (en epäile hetkeäkään :D)!
Oon pohtinu tota aivan samaa tässä viime viikot.. Miks kaikkien pitäis elää tätä samaa oravanpyörää päivästä päivään? Toi on vaan niin totta, pitäis elää ja tehdä asioita joista ite nauttii ja toteuttaa omia unelmiaan, vaikka kaikki ei niistä niin tykkäiskään..
Tulin jonkun aikaa sitten ulkomailta vähän pidemmältä reissulta ja kaipuu on kova takas, oon siellä vaan niin paljon onnellisempi.. Mut niin, ei se takas meneminen niin helppoa olis, johtuen niin monesta asiasta ja ihmisestä.. Mut ehkä sen ei helppoa tarvi ollakaan. :) I'm coming! :D
P.S Tuli kyyneleet silmiin tosta sun postauksesta, whooot? :D
Tervetuloa seurailemaan :)
VastaaPoistaNiin, pitäis vaan muistaa se useemmin, ettei tässä kenenköön puolesta eletä vaan ihan itsensä takia. Liian usein tulee mietittyä, että mitä ihmiset on mieltä jne.
Niin ehkei sen tarvi olla, ainakin sitten kun on reissussa tietää, että joka ikinen ponnistus ja lantti matkaa varten on ollu arvonsa värtti :)
Kiva kuulla, että onnistuin herättämään tunteita tällä tekstillä!
Hui. Liikun kans sarjassa 'moi en koskaan kommentoi', mut nyt uskaltauduin. Löysin tän sun blogin linkin kautta, ja kuinka mahtava oli huomata miten samanlaisessa tilanteessa tällä hetkellä elät kun itekin. Ja tarkotan siis näitä reissujuttuja. Mää oon lähdössä Ausseihin vuodeksi 2,5kk päästä ja oon kans joutunu räpiköimään monen esteen läpi ennenku tää unelma jollain tasolla alko toteutua. Ja tänään, kun luin tän postauksen, teki mieli huutaa et hallelujaa. Kuinka osuvat sanat noi vaan oli omaan tilanteeseen, kun tuntuu ettei kukaan usko eikä tue sua mutta kun ite haluat jotain tarpeeks paljon niin tiedät et kyllä kaikesta selviät. Ja tän jälkeen sain vielä kuulla et yks lisäduunihomma järkkääntyy ja matkabudjetti voi taas hyvin. Joten kiitos tästä, your story kinda made my day! Jään linjoille kattelee miten sun reissusuunnitelmat etenee, näin on hyvä ehkä myös poistaa sitä omaa matkajännitystä.. :D
VastaaPoista-Verna
Kiva että uskaltauduit! :)
VastaaPoistaVarmaan siisteintä on sit kelata silloin matkalla, että wau, mä tosiaan oon tässä, elämässä mun unelmaa, vaikka kuinka mahdottomalta tää ajottain näyttikin!
aww kiitos!!! :)
See? Pitää vaan uskoo, että there's light at the end of the tunnel ja että aina sitä rahaa jostain saa, vaikka tuntuiski (niinku mulla nyt tän mun sairastelun ja sairasrahattomuuden ansiosta) että perkele, matkakassaa puuttuu ja PALJON...
Hahah, tervetuloa myös sulle! (:
/Sandra
tiedän tarkkaan miltä susta tuntuu, muistuu mieleen oma lähtöstressi... suomeen jääminen olisi niin helppoa ja siksi useimmat sen helpon ratkasun valitsevat. mutta siinä menettää niin paljon! muut ei aina ymmärrä, ja niillä on eri syynsä... Mutta muista että se tulee varmasti olemaan kaiken sen arvosta! lähtöpäätös oli elämäni paras päätös ja reissu oli elämäni parasta aikaa. nyt ei muuta kun takaisinlähtöä suunnitellessa... :) tsemppiä ja mahtavaa reissua!
VastaaPoistaKiitos oikein paljon! (:
VastaaPoistaHahah eikä, sä oot jo palaamassa takasin, ja mulla on vielä kesken sun blogin alusta asti lukeminen :D voivoi..