Asuminen Madridissa - porukalla omakotitalo, kimppakämppä keskustasta vai soluhuone huvilasta koulun viereltä?

My humble home...!

Kun aluksi aloin miettimään asumisasetteluita Madridissa, päätin, että haluaisin asua parin espanjankielisen kämppiksen kanssa, jotta oppisin Espanjan nopeasti. Ajattelin, että olisin hakenut kämppistä esimerkiksi yliopiston ilmoitustaululta tai katsonut netti-ilmoituksia läpi asunnon toivossa.

Mutta kun vuosi sitten aloin kartuttaa, ketkä oikein ovat hakeneet meidän linjalta Madridiin suunnitelmat vaihtuivat. Arvuuttelimme keskiarvojen perusteella, ketkä seitsemästä hakijasta pääsisivät viideksi Universidad de Europeaan lähtijöiksi (meidän linjalla kolmantena vuonna pitää hakea johonkin viidestä vaihtokoulusta, mutta ei ole varma, että pääset ekalle sijallesi, koska kaikki eivät välttämättä mahdu!), ja ennusteemme perusteella aloimme laatia uusia asumissuunnitelmia. Sen hetkinen pläni oli, että asuisimme nelisteen/viidesteen + Hannan poikaystävä Kassu yhdessä jossain villassa. Vaikka tämä järjestely houkuttelikin ihan törkeästi (koska kuinka siiiiiiiiistiiii ja hauskaa meil tulis oleen!), harmitti samalla, koska pelkäsin, etten tulisi puhuman kuin Suomea vaihdon aikana.

Kyseinen pläni kuitenkin vaihtui, kun Juuli päätti hakea Ranskaan vaihtoon ja hakutulokset muutenkin julkaistiin. Hanna ilmoitti haluavansa asua kahdestaan poikaystävänsä kanssa (joka lähtisi tietenkin mukaan), ja Madridiin aluksi "joutunut" - sitemmin hyvin mielellään toisesta hakusijastaan iloinnut Heidi halusi selvästi asua yksin. Enni ja mä tultiin siihen tulokseen, ettei meidän ehkä kannata muutta kahdestaan asumaan, kun ei tunneta kunnolla edes (olen nimittäin sitä mieltä, että _kahdestaan_ varsinkin muijien kesken asuminen useasti johtaa tuhoisiin seurauksiin, joten kämppiksen valinta pitää tehdä tosi tarkasti).

Eniten asumisjärjestelyistä halusin sitä, että pääsen kokemaan kommuunissa elämisen. Vuosi Kalliossa on ollut ihan vitun jees, mutta myös välillä on tuntunut tosi paskalta tulla yksin tyhjään kotiin. Ei siellä kotona loppupeleissä hengailu yksin ole kamalaa, mutta se ajatus, kun tuut iltavuorosta tyhjään kotiin keskellä talvea on jotenkin vitun riipaisevaa. On myös tultua hengailtua tän kuluneen vuoden aikana ehkä loppupeleissä enemmän kämpissä tai oikeastaan kämpässä, jossa asui pari ihmistä ja jossa aina pyöri kasa päin frendejä - kuin siellä omassa kotona - ja olin ihastunut siihen yhteisöllisyyteen ja perheelliseen fiilikseen, joka välillä näissä kyseisissä asunnoissa vallitsi. Olin ehkä hieman kateellinenkin. (!)

Tälläsii näkymiä mun ikkunasta loppusyksystä (Kalliossa)

Niinpä päätin, että mun on ihan pakko asua porukalla jossain kämpässä, kun lähden Madridiin - Helsingissä sitä tuskin tulisi tehtyä, koska tuntuu, että täällä jengi muuttaa tarkemmin harkiten kimppakämppöihin ja mun kaveriporukasta kaikki on loppupeleissä aika semmoista lössiä, että ne haluaa sen oman yksiön rauhan. Oon kans varmaan aika vaikea ihminen, jonka kanssa asua - ja ainakin helvetin sotkuinen sellainen.

Harmitti kuitenkin, koska jotenkin tiedostin, että jos muuttaisin johonkin kommuuniin/kimppakämppään, mun kämppikset todennäköisesti tulisi olemaan englantia puhuvia kavereita, enkä oppisi Espanjaa.

MUTTA !
Otin yhteyttä, kun otin yhteyttä mun entiseen koulukaveriin (ok tuttuun), joka oli kans suorittanut pakollisen kolmannen opiskeluvaihtovuoden Madridissa, he told me something that really made my day ! <3 nbsp="" p="">
...Mutta siitä sitten seuraavassa merkinnässä! ;)