Matti Apuselle sellaiset terkut, että kyllä sen reissuun kuluneen kymppitonnin eteen sai tehdä töitä
Minua raivostuttaa uutisen antama jyrkän negatiivinen ja mustavalkoinen kuva välivuosista, ja sen tapa lokeroida kaikki sen viettäjät lusmuiksi. Ymmärrän kyllä, että Suomen talouden kannalta välivuodet eivät ole kannattavia, mutta kun eihän se välivuosi automaattisesti sitä meinaa, ettei silloin tai siinä sivussa tehtäisi töitä!
"Nyt loppui välivuosien vietto! Elinkeinoelämä on kyllästynyt nuorten lorvailuun koulun jälkeen, kun joka neljäs uusi ylioppilas ei edes pyri opiskelemaan kirjoitusten jälkeen. Työuria haluttaisiin pidentää myös niiden alkupäästä. – Eikö nuorille opeteta kotona työntekoa, jos välivuosi tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, kysyy EVA:n johtaja. "
Siis anteeksi nyt vain, mutta en ymmärrä miten EVA:n johtaja on edes saanut tälläisen yhtälön aikaiseksi, että välivuosi = nuorille ei opeteta kotona työntekoa. On monia syitä, miksi ihmiset viettävät välivuoden, mutta ne, jotka tietoisesti päättävät jättää hakematta heti kouluun, yleensä tekevät sen hyvästä syystä. Välivuoden voi myös käyttää hyödyllisesti eikä EVA:n johtajan kuvailemaan "lorvailuun". Hyvin moni nuori käyttää sen vuoden töitä tehden ja rahaa säästäen, jotta esim. omaan ensimmäiseen kotiin muuttaessa pystyy elämään inhimillisesti, jos myöhemmin ei ole tarkoitus tehdä töitä opiskelun lomassa. Omista kavereistani lähes kaikki ovat tehneet ahkerasti töitä sapaattivuotenaan.
"– Jos välivuosi tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, niin nuorella ei näytä ole kovin realistista kuvaa siitä, mihin hän on menossa. Vaikuttaa, että nuorille ei kotona enää opeteta samanlaista työn eetosta kuin aikaisemmin."
Suoraan sanottuna vituttaa, että elämästä tehdään tälläistä suorittamista ! Lukion ja jatko-opintojen välissä on juuri ideaalinen ja ainutlaatuinen hetki toteuttaa itseään. Ei elämän pidä olla yhtä puurtamista ja tekemistä liukuhihnassa. Esimerkiksi itse päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni Australian matkaamisesta, koska tunsin, että jos en nyt lähtisi, en ehkä koskaan enää pystyisi ja se olisi huomattavasti vaikeampaa sitoumuksien takia. Myöhemmin tulevaisuudessa opinnot, asuntolaina ja perhe verottaisivat omaa matkusteluani, joten halusin lähteä NYT. Ja minulla nimenomaan oli hyvin realistinen kuva mihin olin menossa: töitä tehden Australiaan ja sen jälkeen pääsykokeisiin.
Sellaista haluasin kysyä Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajalta Matti Apuselta, että millä perustein hän pystyisi luokittelemaan minutkin - välivuoden viettäjän - lusmuksi, jolle "ei kotona enää opeteta samanlaista työn eetosta", jos ennen välivuottani olen suoriuttanut peruskoulun ja ylioppilastutkinnon M:n paperein ja siinä sivussa vielä tehnyt töitä 13-vuotiaasta saakka ??? Kyllä, olen siitä asti mm. jakanut lehtiä, toiminut puhelinmyyjänä, siivoojana, yhteyspäälliköiden assistenttina, ravintolatyönekijänä, haastattelijana, kassamyyjänä kuin esimiesharjoittelijanakin. Ainiin, 10-13-vuotiaaksi toimin WWF:n Pandamyyjänä. Vähän siis kummastuttaa tässä uutisessa tehdyt yleistykset !
Kyseisessä uutisessa myös mainitaan moneen kertaan, kuinka välivuotena vain lorvaillaan. Itse ainakin olen raatanut hiukset tötteröllä töissä jopa kuutena iltana viikossa. On mukavaa, kun on reissannut neljä kuukautta mutta myös vastapainoisesti loput ajasta ollut kokopäiväisessä työsuhteessa. Myös kesän ajan.
"Kehottaisin nuoria harkitsemaan, kasvattaako välivuosi ihmistä jotenkin merkittävästi enemmän kuin opiskelun aloittaminen."
Tämän uutisen kirjoittajat eivät koskaan taineet pitää välivuotta. Voi kuule kuinka sitä on hukassa lukiosta päästyään, kun ei tiedä mitä haluaa ja luulee tietävänsä mitä haluaa. Harvat ja onnekkaat tietävät vetäessään valkolakit päihinsä, että haluavat lääkäreiksi tai automekaanikoiksi. Moni kärsii jostain, mitä tykkään kutsua kauppissyndroomaksi. Toisin sanoen, kaikki hakevat kauppakorkeakouluun, koska eivät oikein tiedä mitä haluavat tehdä / luulevat haluavansa sinne / tietävät, että se ei varsinaisesti sulje mitään ovia. Omalta luokaltani kauppissyndroomalaisia oli noin viitisentoista itse mukaan lukien. Tänä vuonna samaisesta porukasta kauppikseen hakee enää vain ne kaksi, jotka tietävät edelleen haluavansa sinne. Kaikki muut ovat välivuoden aikana tajunneet, mitä haluavat oikeasti tehdä.
Haluaisin kysyä, että mistä johtaja Matti Apunen Elinkeinoelämän valtuuskunnasta (EVA) tietää, etteikö välivuosi juuri kasvattaisikin merkittävästi enemmän kuin opiskelun aloittaminen. Uskon, että jos välivuoden viettää esimerkiksi ulkomailla, niin silloin ihan varmasti tulee kypsymään. Itsehän kun otin tietoisen hengähdystauon lukion jälkeen ja lähdin reissaamaan, lähdin pois vanhempien helmasta. Sain aivan rauhassa miettiä omaa elämääni ja valintojani, joka tuntui aika luksukselta verrattuna painostavaan koti-ilmapiiriin, josta olin paennut. Kasvoin huomaamattani reissun aikana paljon ja itsenäistyin. Suurimman muutoksen huomaan siinä, etten enää mieti, että en voisi tehdä jotain tiettyä valintaa korkeakoulun suhteen, koska se ei olisi kaikkien mieleen. Tiedän, että jos en olisi ottanut tätä vuotta itselleni ja lähtenyt reppureissaamaan, en olisi ymmärtänyt, että elän tätä elämää vain itseni vuoksi. En usko, että olisin hakenut omien toiveiden mukaiseen jatko-opiskelupaikkaan, koska olisin pelännyt liikaa. Olisin tehnyt valintani tuttujen odotusten ja paineitten mukaan.
Uutisessa mainitaan ohimennen, että "Välivuosi on osalle edessä olosuhteiden pakosta, jos opiskelupaikkaa ei irtoa, mutta suuri joukko valitsee tauon opiskelusta tarkoituksella" mutta muuten välivuodesta, sen syistä ja sen käytöstä annetaan aivan liian mustavalkoinen kuva.
PS. Olin eilen Metropolian Kulttuurituotannon kokeen ensimmäisessä osassa, ja meni ihan helvetin hyvin! :) Sinne pyrki yli _600_, ja ennakkotehtävien perusteella 100 hakijaa kutsuttiin kokeeseen (hyvä minä!). Viikon sisällä saan kuulla, jos pääsen haastatteluun. Pitäkää peukkuja.
