Tutustuttiin aamiaisella kunnon latinoposseen: puolalais-perulaiseen Arthuriin (29) ja mexicolaiseen Carlosiin (24), joka oli koirapentumaisen sulonen puujalkavitseineen. Kummatkin opiskelivat Notthinghamissa, Englannissa, vaikkakin Arthur oikeasti asui Vancouverissa - Englantiin hän oli mennyt tekemeään vain Masters-tutkintonsa. Aamaispöydässä istui myös kolmekybänen mexicolainen Marciano, jonka vaimo Joanna oli puolalainen. He asuivat lapsineen Texasissa. Eli kaikki oli ihan from all over the place :D
Selvis, että pojatki olivat menossa käppäilemään keskustaan, joten päätettiin mennä samaa matkaa. Aluksi kuitenkin mentiin Arthurin johdolla Coachsurfing-tapaamiseen, jonka joku random puolalainen mies oli järkännyt. Tapaaminen oli kuitenkin vähän floppi, koska satoi aika urakalla. Itekin lähin sitten Mian kanssa ostamaan mulle kumppareita, joka oli vähän haastavaa, kun paikallisetkaan eivät näyttäneet tietävän, missä myydään kenkiä. Tai oikeastaan luulen heidän olleen paikallisia turisteja, Sopot kun on aika turstinen mesta kesäisin. Viimein nappasi, ja eräs rouva kertoi, mistä löytäisimme kenkäkaupan ja damn, löysinpä siistit kumpparit, jotka olivat vielä vain nilkkamallia, eli eivät vie paljon tilaa rinkasta :)
Meinasi mennä vähän pata jumiin, kun Mia olisi halunnut vaan suoraan lähteä istumaan poikien kanssa bisselle, mutta onneksi sain puhuttua hänet ympäri, että käydään nyt pliis vaihtamassa mulle päälle kuivat sukat ja otetaan myös villasukat näihin kumppareihin. Omat converset olivat nimittiäin han läpimärät, eikä pohjassa oleva reikäkään kauheasti auttanut sukkien kosteustilaa... Onneks mia on darling ja tajus tilanteen :)
Trefattiin hostellin jälkeen pojat, ja porukkaan oli liittynyt myös kaksi turkkilaista, Marcianon vaimo Joanna sekä Carlosin että Arthurin ihana aussie-kaveri, Edwina, joka opiskeli eläinlääkäriksi Notthinghamissä. Päätettiin, että kävästään hostelilla ja lähdetään Gdyniaan syömään ennen festaria. Valitettavasti tämä kyseinen pikaruokala ei enää tarjoillut pierogeja (dumplings) viiden aikaan, joten päädyttiin syömän kotletit. Oltiin sitä mieltä Arthurin, Carlosin ja Mian kanssa, että ei mentäis festareille ennen yheksää, koska ennen sitä ei ollut mitään hyviä bändejä ja vaikka meillä kaikilla olikin kumpparit ja rain ponchot, ei jaksettais seistä vesisateessa. Lähdettiinkin vähän lämmittelemään super tackyyn Hollywood-baariin :D Juotiin parit drinkit ja shotit lämpimiksemme ja kun lähettiin festareille, oli jo hieman lämpimämpi olo.
Festarialueelle saavuttuamme pojat halusivat tsekata Pulpin, joka olikin ihan hyvä :) Esiintyjät olivat vain iiiihn täysin läpimärkiä :D Lähettiin 25 minuuttia ennen esityksen loppua ostamaan bisset, käymään Toi Toissa (bajamaja), että ehdittäis Cut Copyyn ajoissa. Festarialue on kuitenkin suunniteltu vähän huonosti, koska kävelyetäisyydet on maratoonimaisen pitkät. Major Stagelta menee kävellä Tent Stagelle n. 15 minuuttia, ellei harpo tai juokse... Siinä kävikin sitten niin, että kuten pelkäsin, Cut Copy soitti mun lempibiisin, Nobody Lost Noby Foundin juuri ennen kuin oltiin ehtitty teltalle... noooo. Noh, onneks oon kuullu sen viime kesänä Tavastialla, niin ei haittaa niin paljon. Meno Tent Stagessa oli muuten ihan hullu... Tanssin ihan törkeesti ja muodostettiin meille pikkutanssirinki Mian, Arthurin, Carlosin ja jonku random virolaisen muijan sekä sen puolalaisen poikaystävän kanssa. Tunnelma oli ihan katossa ja meininki oli parempi ku Tavastialla 6-0. Oon kyl ehottomasti sitä mieltä viime kesän kokeman perusteella, että vaikka ihan ensimmäinen rivi on se siistein mesta, niin siellä ei ole paras meno, koska stressaat vain sitä, että menetät paikkasi etkä pysty edes kunnolla jammailemaan.
Cut Copyn jälkeen esiintyi Foals Major Stagella ja törmättiin sattumalta Cindyyn ja sen kahteen enkkulaiseen frendiin. Oli ihan törkeen siisti fiilis tanssia lähes kaatosateessa rain ponchoissa ja kumppareissa hyvän musan tahtiin......! Oikeesti, vannon, että jos olis ollu vaan hyvä sää, eikä ois satanu samalla tavalla kuin satoi, ois ollu paljon tylsempää! Oli vaan niin siistii, kun naama oli ihan kastunu, kädet ihan märät ja sadeviitat vaan kahisi :D
Vika esiintyjä, joka haluttiin kattoa, oli Crystal Fighters, joka oli mulle aika tuntematon paria biisiä lukuun ottamatta. Bändin jälkeen käytiin viimein tsekkaamassa paljon puhuttu Silent Disco, joka oli rakennettu kotikontumaisesti korkean kukkulahallin alle. Kaikille Silent Discoon menijöille jaettiin kuulokkeet, josta pystyi valitsemaan kahen kanavan välillä - tanssimusan tai 70-luvun rokin välillä. Toisin sanoen, musiikki kuului VAIN kuulokkeista, joka näytt hassulta, koska kaksi DJ:tä heilui korokkeiden päällä. Oli ihan älytön meininki. Oikeesti joku siistein juttu, minkä oon koskaan nähny: jos sulla ei oo kuulokkeeita päässä, tai kävelet vaan Silent Discon ohi, näät vaan kun kaikki tanssii täydessä hiljaisuudessa jalkojen töminän käydessä - yhtäkkiä kaikki kuitenkin huutavat kuin käskystä samaan nuotin... Niin älyttömän siisti keksintö :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti