El Imperfécto Bar

Pakko tulla jakamaan teille baarivinkki Madridissa ! Oltiin maanantaina ('mannareilla') koko poppoon kanssa ettimässä yhtä Ainoa, joka oli tullu kuvataideakatemian kanssa Madridiin taidematkalle viikoksi. Suunistaessamme läpi hyisen Madridin (kyllä, täällä on kylmä, öisin alle 10 astetta) Google Mapsin kanssa, tuli juotua jokunen lämpöshotti matkan varrella taistellessamme kylmää vastaan ja kun jatkoimme taas matkaa, bongasin erittäin söpön jouluvaloin/pienin värilampuin koristellun baarin edustan ! Olin löytänyt El Imperfécto Bar:ista (Plaza de Matute, 2) uuden Laaman (Bar Llamas oli siis [ennen remonttia] meitsin vakkari parin vuoden ajan) ja olin aivan tohkeissani tästä löydöstä ! Vaikka emme olleet baarissa kuin yhden (omalta osaltani) punaviinilasillisten ajan (joka tarjoiltiin espanjalaisittain mehulasista :D Kassu kyllä sai valkkarinsa viinilasista), ihastuin baariin todenteolla, koska se oli juuri mitä olin kaivannut: jotain personaalista ja jotain kodikasta. Pakko kyllä tulla takaisin tonne, ja varsinkin tsekata toi tiistain Jazz-ilta sekä keskiviikkoinen Indie Pop Night, mutta tällä viikolla not a chance - oon vetäny sellaset rommikolakännit (x2), jotka on kestänyt pitkälle iltapäivään, että nyt haluan vain paluun arkeen ja teen hieman pesäeroa hetkeksi Negrita-rouvasta :D



Ainiin pakko täälläkin mainita, että tietenkin tuli rommipäissään lähetettyä mm. ylistysviestejä Facebookissa mun lukioaikaiselle äikänmaikalle (se oli oikeesti ihan mahtava! Onneks Heidi-opettaja osasi arvostaa kiitoksiani, enkä jälkeen päin viestejä luettuani ollut onneksi kirjoitellut mitään typerää :D), puhuttua TUNTI putkeen ESPANJAA taksikuskin kanssa (se ihana papparainen tykkäs musta ihan kauheasti ja tarjoutui ostamaan mulle kaks pulloa kokista, jotka olin muutenkin aikonut huoltoasemalta ostaa :''D Olin kuuleman piristänyt sen työyötä!) ja Skypettua/Vibrattua aivan tuubassa poikaystävän kanssa hänen pressanlinnan vahtivuorojen/päivistysten välissä.. oh dear. :D Raukka... :D

  

PS. toinen ihan cooli baari löytyy Lavapiesistä, jonne Arlan mukaan ei missään nimessä saa mennä yksin öisin kävelemään. Parhaimmassa tapauksessa pelkästään kännykkä lähtee ihan kädestä juoksemaan, jos siellä liikkuu. Mutta jos liikut porukassa/päiväsaikaan niin Bar Il Morto Che Parla (Calle del Salitre, 31) vaikutti ihan kivalta - baarin bongaa helposti pääkallokyltistä.

PPS. Sori kuvalaadusta, mutta en ala raahaamaan järkkäriä messissä, kun lähden ulos! iPhone kuitenkin kätevästi messissä. :) Ensi kerralla otan kamsun mukaan! Ehkä :)

Luovasti ylikierroksilla

Kuten edellisessä merkinnässä kirjoittelinkin, mulla on ollut "pieni" koti-ikävä. Mulla on ollut huonoja kuin hyviä päiviä, ja fiilis on myötäillyt sellaisen perus bipolar disorderiläisen elämän vuoristorataa. Esim. keskiviikkona mulla oli suhteellisen hyvä olo, kun taas eilen aamusta alkuiltaan oli ihan saakelin paska olo ja harkitsin, että pitäskö lähteä kotiin (en tietenkään halunnut tehdä mitään hätäisiä päätöksiä, sillä vaakalaudalla on aika helvetisti mm. kaksois- kuin myös ihan Suomen puolen tutkintoni.. ja mites Kelan opintorahojen palautusten kanssa..?). Kuitenkin tiedostin, että tänne olen halunnut syystä; saan kaksoistutkinnon, (täten) erotun työnhakuprosessissa ja opin kielen. Suomessa kokonaan suoritettavan International Business Logistics -tutkinnon sijasta saan European Management (tradenomin)tutkinnon ja Universidad de Europeasta vieläpä kandin (Bachelor of Business Administration) - siis siitä hyvästä, että 'opiskelen' kolmannen vuoden Madridissa! Logistiikan tutkinnolla (se olisi siis ainoa [englannin kielen] vaihtoehto, jos haluaisin lähteä Suomeen kesken kaiken ja vaihtaa tutkintoa) en tee mitään, sillä se ei aja yhtään niitä tavotteita eteen päin, joita haluan saavuttaa. Johtamisen ja hallinnon tutkinto taas vastaa itseäni kiinnostavaa tapahtumatuotannon alan tutkintoa ja tapahtuman järjestämiseen tarvittavia skillejä, sillä onhan meidän linja pitkälti projektisuunnitellua ja -hallintoa kuin myös (event) managementiä.

Indian Summer 1.10.2013

Sain itseni ylös kuopasta vasta, kun mun brother from another mother (you know who you are!) osasi sanoa mulle oikeat sanat - ja ei jumalauta oikeesti mä oon ollut sen jälkeen hyvällä tuulella (eli eilisestä [24.10.] illasta lähtien :D) ! Mä oon voinut nyt paljon paremmin, kun oon saanut asioita hieman eri perspektiiviin ja katsonut asioita hieman positiivisemmin (the key is not to look at the whole eight months but to break it apart to tinier bits ! Eli niihin aikoihin, kun en ole Suomessa - ja ne välit on naurettavan lyhyitä! Tuun käymään Suomessa kuukauden välein !).

Drafting of Wyanet

Ja nyt asiaan, miksi aloin kirjoittamaan tätä tekstiä niin järisyttävän onnellisesti (bipolar..): Olen tajunnut, että vaikka tästä pakosti tulee varmaan rankkaa (kun on se parempi puolisko kaukana) niin mun pitää katsoa tän vaihtovuoden positiivisia puolia; mullahan on kokonainen vuosi itseni kehittämiselle! Mulla on nimittäin nyt niiiiiiin vähän koulua (helloo kaksi kurssia..), että voin vaikka JOKA PÄIVÄ taiteilla, opiskella itselleni kiinnostavia asioita, katsoa dokkareita ja lukea kirjoja ! Toki pitäs myös varmaan niihin ihmisiinkin tutustua kuin myös Madridiin, mutta en ota siitä stressiä enkä ala nyt pakottamaan itseäni tekemään mitään, kun mulla on maailman suurin draivi päällä kehittyä niin luovasti, henkisesti kuin älyllisestikin (niin, koska asioitahan voi opiskella koulun ulkopuolellakin ja aivan jotain muuta kuin sitä production function shaizea).

Wyanet - The One Who's Beauty is Legend 22.10.2013

Mä oon nimittäin taiteillu täällä vaikka kuinka! Ei ees kaksi kuukautta täynnä ja mulla on menossa jo kolmas taideprojekti - ja idiksiä riittää! Oon istunut paljon enemmän kotona piirtämässä, kun baarissa bissellä :') Opiskelin tossa äsken vähän taidetekniikoita ja himoitsen koko ajan oppia uutta ja olenkin alkanut challengaamaan itseäni luovasti - olen yrittänyt asettaa itseäni oman comfort zoneni ulkopuolelle piirtäessäni ja kokeillut uusia juttuja taideprojekteissani. Oon ihan hiton innostunut ja iloinen tästä! Himoittaa oppia teknisesti paremmaksi ja oppia uusia tekniikoita. Tajusin nimittäin, että ainahan mulle jotain hihaan tarttui, kun kävin pienenä taiteilutunneilla. Hokaamalla, kuinka jonkin asian voi tehdä teknisesti erilailla ja näkemällä eri tekniikoita kehittyy paremmaksi piirtäjäksi/maalaajaksi/taiteilijaksi. Harkitisin, että voisi olla ihan hyvä mennä piirtämään alastonmalleja, jotta käsittäisi paremmin ihmisen anatomiaa/fysionomiaa (onkohan tää nyt mun hakema sana, yritin pähkäillä, mut tajuutte varmaan mitä tää puol-MaMu meinaa!) ja sitä, kuinka keho, lihasten varjot ja raajojen asennot muuttuvat - ja osata piirtää tätä kaikkea paremmin.

En oikein tykkää julkasta keskeneräisiä teoksia, mutta tässä tän hetkinen projekti: Ivy

Mä meen nyt jatkamaan piirtämistä, koska mulla on aivan törkee inspis, mut halusin viel sanoo, että opin tossa äsken uusia juttuja Photarissa! Kuinka siistiiiii :)

PS. Tässä teille vaihtoehtoinen perjantai - muut on dokaamassa :D Erakko-Sandra, ihan sama :D
PPS. Kuvituksena teille mun tän Madrid ajan tekeleitä. Jos kiinnostaa nähdä mitä muuta olen tehnyt, niin klikkaa tästä. En ole todellakaan jaksanut uploadaa kaikkea. Myös valokuvasivulleni pääsee tästä.
PPS. Ja sitä fysionomiaa/anatomiaa haluaisin juuri oppia, koska en ole todellakaan tyytyväinen ton Wyanet-piirroksen kehon rakenteeseen (unohdin jopa peukut kädestä! :D)

Homesick Lullaby

Mulla on varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni koti-ikävä. Ei kiinnostais tippaakaan olla täällä ja tuli niin paha olo, kun ajattelin kauanko joudun vielä olemaan täällä saatanan Madridissa, että alko itkettää. Joo. Tiedän, että tuun varmaan kuukauden välein käymään Suomessa ja että mun pitäisi olla tosi iloinen tästä mahdollisuudesta Espanjassa, mutta kun tällä hetkellä ei vaan mikään inspaa. Ja tiedän Laura-serkkuni käyttäytymistä Ausseissa vierestä seuranneena, että kyse ei ole epäkiitollisuudesta vain silkasta koti-ikävästä. Mulla on ihan jäätävä koti-ikävä. Tällä hetkellä tekisi tasan tarkkaan mieli vain piileskellä sängyssä. Ei inspaa mikään ja vielä vähiten uusiin ihmisiin tutustuminen. En vain yhtään halua. Tiedän, että kuulostan niin joltain angstiteiniltä, mutta en mä tiiä... yritin psyykata itseäni paluumatkalla (sillä viikon Suomessa ollessani oli vain niin semmoinen "vittu ku ei ginostais" -olo) innostumaan Madridista miettimällä, että opin puhumaan Espanjaa ja saan tästä vuodesta kaksoistutkinnon, mutta eilen, kun taksi kurvasi tutulle "koti"tielle, ainoa mikä juolahti mieleeni oli ajatus "voi vittu mä oon taas täällä". Mä olen taas täällä tappamassa aikaa, että pääsisin Suomeen. Ja tiedän, että osittain tää johtuu vain siitä niin perus-syystä, että mulla Suomessa poikaystävä, johon olen ihan rakastunutpakastunut ja jota kaipaan, mutta kun tällä hetkellä tää mun angsti ei johdu edes siitä ikävästä tätä henkilöä kohtaan, vain siitä tunteesta, etten halua olla täällä. En vain osaa nauttia tästä ajasta, kun koko ajan kaipaan jonnekin muualle.

Mua hajottaa, että mun pitäis olla täällä kesäkuun loppuun asti.

Vittu kuinka tukahduttavaa. Hajottaa odottaa kuin kuuta nousevaa 16. marraskuuta, että pääsee taas Suomeen - ja näkee toista vain parin päivän ajan, ennen kuin joutuu taas palaamaan tänne tappamaan aikaa seuraavaan lentokertaan saakka.

Ei helvetti, että tuntuu raskaalta.

Enkä mä viiti tästä täällä oikein puhua kellekään, koska olen ilmeisesti mä vaan kiukuttelen jengin mielestä. Mutta kun asia ei ole niin. En mä todellakaan nauti tästä, että mulla on tämmönen fiilis.

Ihan vitun naurettavaa. Sandra, maailmaamatkannut reppureissaaja kärsii nyt sitten koti-ikävästä.

Kai se on vain vähän kateltava mikä olo. Kateltava, että mihin suuntaan tää fiilis kehittyy. Tapettava taas lisää aikaa, ja katsottava, josko ois parempi olo. Jos ei, niin sit en tiiä mitä teen. Ainahan noita vaihtoehtoja on.

...

Ei Näin

Aivan loistava alku kyl tälle espanjalaiselle elämälleni paluuseen... Saavuin siis eilen Helsingistä Madridiin, ja oli yhdeltä yöllä villalla. Oon ollu aivan helvetin naatti tosta Suomi-viikosta henkisesti kuin fyysisesti (tulin kipeeks perjantai-iltana..vaikka just olin 3 viikkoo sit kipee!) ja menny nukkumaan. Oon snoozannu sit herätyskelloani kymmenestä asti ja tajunnut vasta viistoista vaille 12, että enhän mä voi vasta kahteltatoista herätä, jos mun koulu alka puol yhdeltä ! Nousin sit ylös ja törmäsin aulassa Hannaan, joka oli JUST lähössä kouluun. Päätin luovuttaa koulun lähdön suhteen, koska a) oon aika helvetin kipeä b) vituttaa lähteä kouluun vähintään puolituntia myöhässä (bussit menee puolen tunnin välein) b) vituttaa lähteä tässä kunnossa koululle yksin c) vituttaa, koska ulkona sataa ja oon jo valmiiksi jäässä d) muuteski meillä on vaa yks tunti. Päättelin, että ei se nyt niin paha ole, vaikka mulla tuleekin täyttymään ne 20% sallitut poissaolot ens kuun jälkeen, kun meen käymään taas Helsingissä ♥ (tästä myöhemmin lisää) :) Olen kuitenkin ihan oikeutettu olemaan kotona tässä kunnossa.

Mulla onkin nyt aivan kauheasti tekemistä näille kahdelle päivälle (meil ei oo onneks keskiviikkosin koulua)...pitää:

• Siivota (koska mun kämppä on yhtä kaaottisessa tilassa kuin mieleni lähtöä edeletävinä hetkinä)
• Käydä kaupassa
• Lukea torstain Operación Industrial -kokeeseen........hehee
• Käydä läpi kaikki materiaali ja tehtävät, jotka olen missannut viime viikon aikana
• Hoitaa erästä projektia

Lisäksi sitten, kun mulla on aikaa/halua/jaksaa/olen terve taas, nii olisi tämmösiä juttuja, joita haluaisin väsäillä:

• Jatkaa taideprojekteja
• Lukea kirjoja
• Katsoa dokkareita
• Lukea Espanjaa
• Päivitellä tätä blogia
• Käydä salilla

Sori vähän tylsempää postausta sen edellisen ällöromanttisen postauksen jälkeen... :') Mutta tulin vain ilmoittamaan, että Espanjassa ollaan... Näistä fiilareista sitten lisää myöhemmin.

Crazy Stupid Love

Oletteko koskaan tehneet mitään aivan totaalisen hullua, mitään, missä ei ole yhtään mitään järjen hiventäkään, jotain aivan sekopäistä?

Noh. Meitsi on, ja ylitin just mun hulluuden mittarin käyttämällä aikamoisen summan euroja siihen, että pääsen Helsinkiin viisi päivää aikasemmin... Jep. Meitsi on Helsingissä nyt.

Palatanpas pari päivää taakse päin perjantai-iltapäivään, kun olin saapunut kotiin koulun jälkeen ja istuin olkkarissa Heidin ja Ennin kanssa (joka nukkui sohvalla). Alkoi kyrsmiänä aivan tuhottomasti se, että olen jossain helvetin Madridissa vielä viisi päivää basically sitting on my ass and killing time, kun oikeasti pitäisi olla Suomessa. Vitutti aivan suunnattomasti, että mun lennot oli vasta 17.10. torstaille, kun todellisuudessa olisin voinut lähteä jo sinä päivänä, perjantaina, kentälle. Mulla ei nimittäin olisi koulua kuin kaksi tuntia tiistaina, eikä mitään sen lisäksi. Ja koko muu loppu aika tuntui menevän kiduttavan hitaasti.

  

Aloin leikilläni sitten katsomaan lentolippuja skyscanneristä. Perjantaille eikä edes lauantaille ei löytynyt mitään järkevän hintaisia menolippuja Madridista Helsinkiin. Mutta sitten löysin vahingossa aivan tuhottoman halvan FINNAIRIN lipun SAMALLE ILLALLE Barcelonasta. Sydäntä alkoi tykyttää. Sanoin pienellä äänellä Heidille, että täällä olisi liput Barcasta Helsinkiin, tälle illalle. En vielä ollut todellakaan sillä kannalla, että olisi järkeä ostaa lippuja, kun mulla olisi aivan perfectly fine lentoliput viiden päivän päästä KLM:n kyydillä. Aloin tutkia lentolippuja Madridista Barcelonaan. Barcasta kone lähtisi 22:45. Sitä ennen pitäisi vielä ehtiä Barcelonaan ja kello oli tässä vaiheessa jo 17:45. Eli 5 tuntia aikaa ostaa kahdet lentoliput, napata lentotiedot talteen, pakata, tilata taksi, ajaa puolituntia kentälle, mahdollisesti jonottaa, check innaa, löytää portille, taittaa 650 km Madridista Barcelonaan, päästä koneesta ulos, paikantaa lähtöselvitys, jonottaa, check inaa toiselle lennolle ja löytää portti... Kuulostaa aivan saatanan sekopäiseltä.

Löysin kuitenkin halpalentoyhtiö Vuelingin Espanjan sisäiset liput reilulla satasella. Lähtö olisi 2,5 tunnin päästä Barcelonaan. Sitä ennen pitäisi kuitenkin tehdä edellämainitut eli ostaa kummatkin liput, pakata, tilata taksi (mikä ei oo kauheen helppoa, kun pitää ensin selvittää taksinumero ja sitten vielä yrittää sönkötä jotain vaikeiden asiakaspalvelijoiden kanssa Espanjaksi eikä mulla tietenkään ole saldoa), matkustaa puolituntia kentälle, check innaa ja löytää portti.  Ja tämä täydessä paniikissa, kädet täristen ja sydän hakaten hulluudesta. Puhumattakaan siitä 70 minuutista, mitä minulla olisi Barcelonassa aikaa päästä koneesta ulos, löytää lähtöselvitykseen, check innaa, päästä turvatarkastuksesta läpi ja juosta portille. Onneksi sentään Vueling ja Finnair lähtisivät samasta terminaalista.

"Täällä ois Finskin lippu 170e. Barcelonasta. Täksi illaksi. ...Pitäiskö ostaa"
Kysyin vain 25 % tosissani.

Yleensä, ku mulla on spontaani+hulluidea, oon ihan messissä ja se idea tuntuu tuhottoman villiltä ja hyvältä mut tää tuntu jotenki vähän liian viilliltä, eikä mulla ollu yhtään hyvä ja varma olo siitä, että tää on hyvä päätös. Joten kun Heidi ihanainen komppas ja sano, että mun pitäisi ostaa se lippu., napuuttelin mun luottokortin numeroa hysteerisesti itkien ja pyysin Heidiä vähän jeesimään mua, kun yrittäisin pikapakata ja tilata taksin. Itkin ja sopertelin olevani "ihan vitun sekasin".

 

Check innaus ei onnannu netissä kumpaankaan koneeseen (matkustajatietoni eivät olleet taineet aktivoitua vielä) mut onnistuin 5 minuutissa pakkaamaan käsimatkatavaroihin kaiken oleellisemman: Poikaystävän tuliasiet, uudet alusvaatteet (:D), kameran, läppärin (might as well jos kerran oon yli viikon Helsingissä), kirjan ja meikit. Lompakot passeineen ofc. Vaatteita en pakannut, koska niitä olisi kuitenkin Suomessa ja mitä hittoa tekisin kesämekoilla ja shortseillä Helsingissä?

Enni oli vähän hämmeentynyt, että mitä vittua tapahtuu - se nukkuu 10 minuutin päikkärit, jonka aikana muija on päättäny lähtevänsä kahen minuutin päästä Helsinkiin. Meijän kämppis Tareks heitti sit mun kylille, josta otin taksin Madridin Barajas-kentälle. Pistin täs vaihees viestiä poikaystävälle, että ostin liput Helsinkiin ja oon nyt matkalla kentälle. (Myöhemmin sain kuulla, että ei ollut meinannut uskoa ja oli tsekannut kännyn unen pöppörössä ja oli luullut näkevänsä unta.) Samalla päivittelin ja hoin itselleni ja taksikuskilleni olevani aivan saatanan sekopää. "He comprado un billette a Finlandia solamente 15 minutos antes... Estoy totalmente loca..." En ollut ollenkaan varma ehtisinkö koneeseen Madridissa, mutta taksikuski vakuutti, että ajetaan kentälle mahdollisimman nopeasti. Barcelonan puoleinen säätö vaikutti vielä enemmän sekopäiseltä ja onnistunminen aka ehtiminen epätodennäköisemmältä.

Heidi ja Enni sai kuitenkin onneks tsekattua mut mun taksimatkan aikana Finskin lennolle netin välityksellä, joten ei tarttenut pelätä, että ehinkö tunnissa check innaa ja löytää porttini. Iso kivi putosi mun sydämmeltä, enkä voinut kuin hymyillä ja miettiä kuinka ihania ystäviä mulla on, kun tytöt Whatsappailivat: "Minkä paikan haluut?" "Varattiin sulle nyt 18A, toivottavasti se käy! :)" Ihanat chikat ♥ Ehdin kentälle, check innasin itseni Vuelingin lennolle ja siirryin koneeseen. Espanjan sisäinen tunnin mittanen lento meni nukkuen, mutta 3,5 h lento Helsinkiin (joka on oikeesti loppupeleissä ihan vitun lyhyt aika) meni kiduttavan hitaasti. En saanut unta, kun olin niin stressaantunut ja tuijotin vain matkakarttaa koko matkan ajan, katsoen kuinka matkakilometrit, matka-aikoine ja  lentokorkeuksineen laskivat. Lentomatkojen toiseksi lempparin kohdan koittaessa, eli lasketumisen aloittaessamme tiesin, että olin voiton puolella. Kun Helsingin katuvalot hehkuivat kaukana alapuolella tirautin pari kyynneltä, koska olin vain niin onnellinen, että olin viimein kotona.

Eka juttu, jonka tein Helsinki-Vantaan lentokentällä oli kännykkäni kytkeminen ilmaiseen WiFi:ihn. Olin ihan helvetin jännittynyt, että olisiko poikaystäväni vihdoin puol 4 aamuyöhön mennessä nähnyt Whatsapp-viestini. Näytin varmaan ihan vitun epäilyttävältä, kun jäin bygimään alueeseen ennen matkatavaroita, koska pelkäsin joutuvani WiFi-alueen ulkopuolella (mulla oli espanjalainen prepaid, jossa ei ollut yhtään rahaa, joten WiFi:hin kytkeytyminen oli ainoa keino saada kehenkään yhteyttä). Kädet täristen ja sydän hakaten adrenaliinistä tekstailin poikkiksen kanssa. Hymyssä suin, aivan hermona ja helvetin innostuneena lähdin sitten kiitämään bagage claim:in läpi. Näytin varmaan aivan saaaaatanan epäilyttävältä, koska kun olin menossa tullin ohi, tullivirkailija vain vilkaisi minua ja pysäytti minut heti. :D Olin kahden tulluvirkailijan kyseltävänä parin minuutin ajan (Onko tullattavaa? Eiks sulla ole mitään matkatavaroita? - Ei, Tuli vähän kiire, pakkasin pikaisesti vain kässärit - Mistä tulet? Kauanko olet ollut siellä? Mitä teet Espanjassa? Mitä sä opiskelet siellä? Mitä teet täällä? Milloin sä palaat Espanjaan?) ja pyysin jopa toimituksen yhteydessä anteeksi sitä, että tärisen :D En ollut siis yhtään hermona tullivirkailijoista vain poikaystäväni kohtaamisesta :D Matkatavarani läpivalaistiin seka tsekattiin ennen kuin he päästivät minut jatkamaan matkaa.  Oli varmaan ihan helvetin hyvä päätös olla sanomatta mitään siitä, että mulla olisi ollut menopaluulippu oikeastaan vasta torstaiksi... :D

Jännittyneenä, innostuneena ja onnellisena kipitin taksiin ja koko matkan mietin, että kuinka hitaasti Suomessa ajetaankaan, kun Espanjassa pelkästään jo asuinalueilla (jossa nopeusrajoitus on 20-40km/h) kaahataan seittemääkymppiä. Vihdoin 5 minuutin päätöksen teon ja kymmenentunnin matkustamisen jälkeen olin saapunut määränpäähäni, ja jälleennäkeminen poikaystäväni kanssa oli itkunsekainen, epätodellinen (outoa nähdä toinen 1,5 kuukauden jälkeen vihdoin viimein!) mutta helvetin ihana.

Nyt 400 euroa köyhempänä mutta 400 % onnellisempana istun täällä porukoilla ja olen täysin vakuuttunut siitä, että tein oikean ratkaisun. Mitä vitun väliä rahalla loppupeleissä on? Ei mitään, kunhan mulla on tarpeeksi, että on katto pään päällä ja ruokaa. Toi summa rahaa ei tunnu missään, when there's so much at stake. It's a small fee for sanity and happiness. :)

Onko kukaan muu teistä tehnyt ihan umpihulluja juttuja rakkauden tai jonkun muun syyn vuoksi? Ostanut lentolippuja, matkannut vieraaseen maahan, 'taken a leap of faith' ? Olisi ihana kuulla, onko tän yhden sekopään lukijoiden joukossa muita sekopäitä? :')

Terv.
the hopeless romantic I am ♥

PS. en tiedä onko mun paluulippu enää voimassa, kun en kerran käytä menolippua... Pitääpi selvitellä KLM:n kanssa asiaa.. Aika iroonista kaiken ton lippusekoilun jälkeen 8D Mut meitsi ottaa no stress.

Life in Madrid 1st Month

Nyt kun ollaan asuttu täällä chorizon, halvan sangrian ja mañanan maassa vähän yli kuukausi, on hyvä listata viiden ihmisen voimin tehdyt havainnot Espanjasta / Madridista ensimmäisen kuukauden aikana. Mutta ennen sitä mun on ihan pakko lisätä tänne kuva ja hehkuttaa, että blogaan tässä mun PARTSILLA bikineissä ja vieläpä _lokakuussa_ :D Toimii!

• Espanjalaiset on clichéisen limasia: autolla saatetaan ajaa erittäin hitaasti tyttöporukan ohi kyyläten, välillä kuulee vislauksia mutta yleisin on miesten huutama "guapaaaa".
• Kaikessa kestää: elektronisen bussikortin saamisessa kaksi viikkoa, koulussa sut ohjataan mestasta toiseen seitsemän kertaa mut et silti saa hoidettua asiaasi, koska kaikki on vaan niin kuistilla. Hannan mukaan kukaan ei myöskään ota vastuuta mistään ja vaikka on sääntöjä, on tuhat eri käytäntöä (jossain Orange-liikeessä et ehkä pysty ostamaan kuukausittaista liittymää, koska espanjalainen pankkitili pitää kuuleman olla ollut 5 kuukautta voimassa ja hallussa pitää myös olla residency card - kun taas kahden korttelin päässä olevassa liikkeessä liittymän hommaaminen onnistuu ongelmitta ilman näitä kahta vaatimusta.)
• Jos haluat ostaa aboño del mes:in eli bussi(kuukausi)lipun, sen saa vain Estancosta eli paikallisesta tupakkakaupasta (jossa myydään bussilippujen, makeisten ja hyllyllisen eri tupakkamerkkejen lisäksi myös postimerkkejä).
• Terveyspropaganda tupakan suhteen ei myöskään nähtävästi ole ylettynyt Espanjaan liiemmin, yllämainituista Estancoista sekä baareista löytyvistä tupakkakoneista päätellen. Vaikka baareissa ei yleensä saa polttaa, perinteisimmissä "espanjalaisissa" baareissa, jossa käy vanhempi väki, tupakka savuaa.
• Espanjassa vakinaisesti asuvat saavat kasvattaa omaan käyttöönsä neljä (4) Marijuanakasvia. Ei ole epänormaalia siis törmätä liikkeisiin, jotka myyvät kaikkea kasvatukseen liittyvää eikä parvekkeisiin, joista pilkistää pari ruukkua.

• Jos maksat kortilla, älä ylläty, vaikka vain pikkuostoksia tehdessäsi sinulta kysytäään henkkarit. Jos passia tai henkkareita ei löydy, jää ostosten teko siihen ihan sama vaikka olisi PIN-koodi tiedossa. Toisaalta, löytyy myös niitä myyjiä (ainakin paikallisesta S-marketista eli Mercadonasta), jotka ei välitä henkkareiden näyttämisestä vaikka ostokset olisivatkin viidenkympin luokkaa.
• Espanjassa voit hakea kaikki ruokatarvikkeesi niin supermarketista kuin myös hedelmäkaupoista (la frutería), lihakaupoista (la jamonería) ja leipomoista (la pastelería).
• Tippi sisältyy (kuuleman + edelleen Ennin Madrid-kirjan mukaan) nykyisin hintaan, mutta toki tippiä saa antaa ja se on ihan hyvän tavan mukaista. Huomioitavaa on se, että opiskelijoilta sitä ei kuitenkaan odoteta.

• Alkoholi on täällä erittäin halpaa (Kaupasta: viinit yhdestä eurosta ylöspäin, rommi halvimmillaan Kassun mukaan 4,19e mutta yleensä n. 7-8 euroa/0,7 l -pullo ja bissetölkin saa kioskeista 60 sentillä) eikä siitä baareissa/clubeissa pihistellä millään senttilitroilla mittaamalla: jos tilaat baarissa rommikolan, niin varaudu siihen, että Ikean Pokal -lasista tarjoiltu satsi on PUOLET rommia (♥toimii - Sandra approves !).
• Jos olet esimerkiksi syömässä tapaksia perinteisessä espanjalaisessa baarissa, älä katso kieroon ihmisiä, jotka "roskaavat" baarissa - on täysin tapojen mukaista heittää servettimytty lattialle tai putsata maapähkinän kuoret parketille.
• Metromatkat ovat pitkiä ainakin keskustasta pois päin lähiöihin ja metro kulkee ihmeen hitaasti esim. Suomen metroon verrattuna.

• Täällä mummot laittautuvat ja vanhukset vaikuttavat sosiaalisilta, aktiivisilta ja hyväkuntoisilta.
• Ei ole epänormaalia, että päälle parikymppiset espanjalaiset nuoret eivät osaa Englantia - paitsi jos he ovat keskustassa töissä tai opiskelevat Englanniksi.
• Vaikka siestan merkitys on kuulema vähentynyt (Ennin Madrid-kirjan mukaan), meidän villassa tämä perinne näkyy edelleen erittäin vahvasti. Kaupat, kahvilat ja estancot sulkevat ovensa kello kahdelta ja vetäytyvät iltapäivän levolle - mikä voi olla aika raivostuttavaa ja ongelmallista meille, jotka emme saa itseämme villasta ulos ennen kello kahta. :D Ovet avautuvat vasta viideltä estancoa lukuun ottamatta, joka aukeaa vasta puoli kuudelta illalla.
• Espanjalaiset tykkäävät ohitella. Yritä siis vain purra hammasta ellei espanjankielen taitosi ole sillä tasolla, että voit asiasta jotenkin huomauttaa.
  
  
  
  
• Klubit ovat auki jopa 7 tai 8 asti aamulla. Kenellekkään ei myöskään liene epäselvää, että ulos ei lähdetä kuin vasta puolen yön tienoilla, joten Suomelle tyypilliset aikaiset aloittelut kannattaa unohtaa. Sisäänpääsy on yleensä 10-15 euroa, mutta hinta sisältää 1-2 drinkkiä. Kuten edellä jo mainittu, Espanjassa ei tunnetta 4 cl-käsitettä, joten tuo kaksi hintaan sisältyvää drinkkiä saattaa vastata jopa kuusi (6) Suomen drinkkiä.
• Espanjassa käytetään todella paljon käteistä, vaikka kyllä kortti käy suuressa osassa paikoista (ei kuitenkaan esim. kioskeissa). Huomioi kuitenkin, että käteinen on valttia eikä esimerkiksi korttipäätteitä löydy kaikista estancoista, jossa normiostos on jopa 72 euroa maksava bussilippu. Täällä maksetaan myös isoja ostoksia con efectivo eli käteisellä, joten jos vuokranantajasi pyytää vuokravakuutta ja -maksua sinulta seteleinä, älä pelästy.
  
  
• Metro menee kiinni puoli kahdelta yöllä ja avautuu taas kuudelta aamulla. Meidän lähiöbussi 510 menee kouluun puolen tunnein välein, mutta keskustaan täältä Villaviciosa de Odonista taas pääsee 518-bussilla kymmenen minutein välein (paitsi 22:00 jälkeen 20 minutein välein). Bussit kulkevat 23:30 asti, jonka jälkeen yöbussit alkavat operoimaan. Keskustasta meille pääsee N504 bussilla 01:00, 03:00, 03:30, 05:00. Ensimmäinen aamubussi lähtee meille päin kymmentä vaille seitsemän aamulla.
• Liikenne on sujuvaa, mutta liikennenopeusrajoituksista ei välitetä: esim. 20-40 km/h asuinalueella ajetaan yleensä reilusti ylinopeutta eli 70 km/h. Asuinalueilla on myös joka paikassa n. 200 metrin välein vauhtitöyssyt, joista ei myöskään välitetä - eikä olekaan epänormaalia kuulla, kun töyssy raapii kiinnii (erittäin kalliin) auton pohjaa. Lähiöissä on myös lähes jokaisen risteyksen kohdalla (eli helvetin usein) liikenneympyrä - näistäkin ajetaan reilulla ylinopeudella ja välillä bussissa istuessa saa ihmetellä, miten bussi ei vieläkään ole ajanut ojaan. Bussikuskin pitää olla aikamoinen taituri auton kanssa, koska lähiöissä on aika ahdasta kääntyä ja tiukkoja kulmia.
• Tarkkasilmäisten mukaan myös vilkkukäyttäytyminen liikenneympyrässä on aivan toisenlainen kuin Suomessa: vilkkua näytetään koko matkan liikenneympyrässä ajaessa, ja se pistetään pois vasta kuin ympyrästä ajetaan ulos.
  
  
• Ruoka Espanjassa on paljon halvempaa kuin Suomessa. Esimerkiksi itse saan kaupasta 50 eurolla koko viikon safkat, vähän herkkuja sekä bisseä ja viiniä varastoon itselleni. Jo puolellatoista eurolla saa hyvää viiniä.
• Sanomattakin selvää, että Suomen älyttömän viinapolitiikan sijasta bisseä, siideriä, viiniä ja viinaa saa ihan ruokakaupasta sekä kioskeista.
• Taksialoitusmaksu on 3,5€ yöllä.
• Aasialaisilla on kioski/pikkukauppa (alimentación) monopoli - mistä tietää, että alimentación on espanjalaisen eikä aasialaisen omistama? Espanjalaisomistuksessa olevat pikkukiskat viettävät siestaa, aasialaisten pitämät ei.
• Helsingin tapoja vastoin bussipysäkeillä ei ole tarkkoja aikatauluja vain vaan tieto siitä, milloin bussi lähtee päättäriltä köllöttelemään bussipysäkkiäsi kohti.

• Kauppareissuilla ostoskauppakärryjä (eli tuttavallisemmin mummokärry, jonka mekin omistamme!) käytetään, koska matka kaupan ja kodin välillä saattaa olla pitkä. Näille mummokärryille löytyy myös kaupasta omat kauppakassiparkkinsa.
• Ei tule varmaan kenellekkään yllärinä, että espanjattaret myös pukeutuvat Suomi-neitoja naisellisemmin: huulipunaa, hameita, mekkoja kuin korkkareita näkyy enemmän.
• Supermarketeissa on huonompi tuotevalikoima kuin esim. Alepoissa ja vaihtoehtoisia tuotteita ei välttämättä löydy (esim. meidän Mercadonassa on vain yksi raejuustovaihtoehto, ja sekin rasvaton, hyi). Exoottisia tuotteita kuten aasialaisia tuotteita ei kaupan valikoimista löydy (ellei lähde aasialaisen omistamaan Alimentación-pikkukiskalle) ja kuuleman texmex-tuotteet ovat kalliita. Inkivääriä ja chiliä saa lähteä hakemaan hedelmäkaupasta. Tuoreyrttejä emme ole onnistuneet löytämään kuitenkaan edes sieltä, joten basilikasta saa tämän vuoden aikana vain haaveilla :(
• Pitkän matkan -bussit esim. Barcelonaan ovat hyväkuntoisia ja esim. Madrid - Barca edestakasliput maksoivat vain 60€.  Juna on VR:n hintanen (mutta varmaan toimii paremmin...).
• Espanjassa julkiset hellyyden osoitukset ovat yleisiä, joka on tämmöisen romantiikon mielestä super söpöä, ihanaa ja erittäin tervetullutta ♥

Tässä meidän havainnot Madridista / Espanjasta ensimmäisen kuukauden varrelta, onko kukaan huomannut samankaltaisia juttuja?