Mitä kuuluu Villaan?

Kuten tänne taannoin kirjoitin, lähdin Espanjaan vaihtoon tietäen, että minulla olisi asumispaikka villassa, jota Espanjan huonon taloustilanteen vuoksi vuokrataan opiskelijoille. Kuulin villasta eräältä opiskelijalta, joka oli ollut suorittamassa meidän European Management -kaksoistutkintoon kuuluvaa pakollista vaihtoaan kaksi vuotta aikaisemmin Universidad Europea de Madridissa (UEM).

Kun saavuin tänne ensimmäiseksi, sain tietankin valita ekaksi huoneeni ja olin aivan ihastunut villaan. Minulla oli kiva, rauhallinen, pieni huone parvekkenäkymällä pihalle, jossa kasvaa viinirypäleitä ja on uima-allas sekä grillausmahdollisuus. Mutta kun Ennikin saapui tänne ja olimme jo pari päivää tuhlanneet omaisuuksia bussi- ja metrolippuihin (ja taksiin, kun hihityshiprakka oli liian kova) - koska emme vain olleet tietoisia, että 1,5 tunnin bussi-metro-metromatkan sijasta olisimme vain voineet ottaa 518 bussin suoraan 25 minuutissa Madridin pääbussiasemalle (...) - olimme jo niin kyllästyneitä näihin matkoihin ja hullusti rahaa syöviin bussilippuihin (koska silloin en ollut vielä hommannut Madridin omaa bussikuukausikorttia), että ilmoitimme suureen ääneen muuttavamme pois täältä keskustaan. Vika tikki oli se keissi, kun meillä meni varmaan 4 tuntia kaikkine kommelluksineen seikkailussa ostaa ruokaa...Naurattaa vieläkin se päivä :D

Kun Heidi sitten saapui tänne villaan myös asumaan viikkoa myöhemmin, olimme jo alkaneet etsiä loma-asuntoja, joissa viettää pidempi aika. Loma-asuntoja etsimme siksi, että pidemmällä ajalla niistä yleensä saa alennuksen tehden niistä kilpailukykyisiä asumisasuntoja, ja kämppiin kuuluu koko helahoito huonekaluista wifiin. Espanjassa nimittäin ei ole epänormaalia, että vuokralainen itse joutuu hoitamaan sähkön ja kaasun sekä varmistamaan, että kylmä kuin myös kuumavesi kuuluu vuokran hintaan. Puhumattakaan veroista. Ja valmiiksi asennetusta netistä on turha unelmoida suurimman osan tapauksien kohdalla. Espanjan byrokratian vaikeuteen ja hitauteen tutustuneina emme siis haluneet lähteä tuohon rumbaan vain päästä paljon helpommalla. Löysimmekin pari kohdetta, jotka miellyttivät sijainnillaan ja kuvillaan, ja pistin viestiä pariin. Vain siitä toisesta asunnosta vastattiin ja menimmekin asuntonäyttöön.

...Ja voi apua, missä ghettossa tämä asunto sijaitsi. 13-kerroksine kerrostaloineen seutu muistutti ihan Varsovan lähiöitä, ja tuli semmoinen fiilis, että alle kilsan matka metroasemalta kerrostalolle ei tulisi olemaan kauhean vaaraton keskellä yötä... Heti kun asunnonomistaja vei meidät kämpän sisään, halusimme oikeastaan ulos - kämpässä oli nimittäin niin ahdistava tunnelma ja Ennin sanoin mukaan koko keltaiset seinät (siis _kaikki_ seinät) muistuttivat "nistimummon kämppää" (itselle tuli myös mieleen tämä Requiem for a Dream -mummo). Kiitimme ja lähdimme äkkiä ulos. Pihalla pudistelmille päitämme ja ihmettelimme, että miten ikinä voidaan lähteä villasta, kun meillä on niin korkea taso siellä ! Lähdimme hymyillen villalle, ja päätimme olla kiirehtimättä asunnon etsimisen kanssa.

Meillä on oikeasti ollut aika bipolar-suhde tähän villaan, koska alkuaikoina varsinkin aamulla ja illalla oli kiva herätä villasta/tulla villaan, koska täällä on tosi kotoisaa, on iso keittiö ja vaikka kaikki asutaankin saman katon alla, on kaikilla oma huone, jonka saa lukkoon (ja huoneet sijaitsevat toisistaan erillään käytävien eri päissä), joten omaa rauhaa saa. Mutta tietenkin sitten ennen kuin hoksasimme lähellämme sijaitsevan Mercadonan (eli S-marketin kokoisen kaupan), vitutti roudata ruokaa keskustasta/lähi-kyliltä asti. Ja hokasimme tämän 10 minuutin matkan päässä sijaitsevan kaupamme vasta Barcelonareissumme jälkeen, eli vain kolme (3!) päivää sitten :::D Kun kerroimme löydöstämme espanjalaiselle huonenaapurimme Tarekille (joka on asunut villassa jo kolme vuotta), hän hämmentyneenä kysyi, että miksei ei oltu kysytty häneltä aiemmin kauppaa ?!? ..Vaikea uskoa, että tässä porukassa on vain 2/3 blondia.. :D

  

JA tidididididiiii ! Nyt vielä kun chigut ostivat MUMMOKÄRRYN (kyllä, näin me käymme kaupassa täällä Espanjassa!) eli ruuan roudaaminen helpottui miljoona kertaisesti, ja kun itse sain kuulla 504-yöbussista, joka menee suoraan Príncipe Pío:n pääbussiasemalta meidän bussipysäkille (5 min kävelymatka siitä kotiin), olimme kaikki sitä meiltä, että tänne jäädään. Ainakin tammikuun loppuun asti. Sitten katellaan mitä tehdään. Mutta nyt, koska liikkuminen on helpottunut, meillä on kauppa tässä vieressä ja ihanan rauhallinen neighbourhood (tää on jotain rikkaiden seutua), josta vain 10-15minuutin matka kouluun, ei meidän tarvitse mennä minnekään. Eiköhän me Madridin keskustaan sitten ajallaan tutustuta :) Tai sitten vain muutetaan keväämmällä sinne.

PS. hähää tääl on +30 astetta :)))