Terkkui vaan Päivi Räsäselle ja muille spedeille

Toinen päivä madridilaisena, mutta it still hasn't hit me that I live here. En jotenki vieläkään sisäistä sitä, että me asutaan täällä (paitsi eilen kioskissa: "Hanna! Kassu! Kattokaa !!!!! Rommi maksaa 10 euroa pullo and we are in the land without any regulations on booze...KELATKAA, me ASUTAAN täällä! [Terkkui vaan Päivi Räsäselle ja muille spedeille]). Ehkä myöhemmin sitten hoksaa, että hetkinen, mä tuun viettämään tässä maassa seuraavat kymmenen kuukautta vaihto-oppilaana. Mut tällä hetkellä tää kaupunki ei tunnu yhtään vieraalta, että osaisin ajatella tosissaan muuttaneeni ulkomaille.

Onks kans ihanaa, kun ei tiedä mihin kävelee, mihin metro vie ja että mitä löytää tiensä päästä. Mut kuitenki, oli aika hauska, kun metromatkalla villalle tunnistin metropysäkkien nimiä kahden vuoden takaisesta Madrid-reissulta ja kun myöhemmin päivällä kävelin kaupungilla, tunnistin, missä päin monumentit, plazat ja puistot olivat toisiinsa nähden.

Mentiin jopa Hannan ja Kassun kanssa Tempo del Dubón -puistoon, johon rakastuin totaalisesti viime kerralla ! Kaunis, ei liian laitettu ja jäykkä puisto (vrt. siihen palacio de realin vieressä olevaan jardiniin) täynnä erilaisia palmuja ja puita - hyvä meininki ja kaupungin yläpuolella, joten puistossa on UPEA näköala !

Tutustuttiin myös meidän ensimmäiseen espanjalaiseen ! Meidän ikäinen Esther, aiemmin kotoisin vieresestä Guadalajara -nimisestä kaupungista muutti Madridiin ala-asteen opettajaksi ja tuntee Madridista saman verran ihmisiä kuin me - eli pyöreät nolla. Tämä tyttö, joka asuu tällä hetkellä puoli kymmenen -kotiintuloajan asettavan mummonsa kanssa päätti lähestyä meitä, ja kysyä ohjeita erääseen puistoon. Ei tiedetty, kuinka opastaa sinne puistoon, mutta koska huomasin, että Esther selvästi halusi seuraa ja oli yksin, aloin juttelemaan hänen kanssaan, ja pian olimme kertomassa Suomen ja Espanjan välisistä kulttuurieroista. Saimme jopa ensimmäisen kutsumme ESPANJALAISIIN KOTIBILEISIIN perjantaiksi ! ;) O sea, el viernes vamos a la fiesta !

Pakko muuten sanoa, että en saanut lentokoneessa kauheasti nukuttua, koska mun lennon Helsingistä Frankfurttiin jubasin maailman kivoimman vierustoverin kanssa - yhen Lauran, joka oli myös kiertänyt samoissa maissa ja asui nykyisin Uudessa Seelannisa ja joka oli valmistunut _tapahtumatuottajaksi_ !!! Eli voitte uskoa, kuinka paljon meillä oli yhteistä puhuttavaa :D Sain jopa vinkin, mihin hakea työharjoitteluun Suomessa :)

Mut jep jep, nyt pakko lähtee stadiin vhän safkaamaan ja hoitamaan asioita. Palaillaan!